sunnuntaina on isänpäivä. tää on ensimmäinen isänpäivä ilman isää. viime isänpäivä oli viimenen päivä kun juttelin iskän kans – silloinkin vaan puhelimessa. en päässy kotiin sinä viikonloppuna. sen jälkeen se olinkin sitten vaan minä, joka jutteli.
ostin viime vuonna iskälle kirjan isänpäivälahjaks. yritin kovasti miettiä, mikä kirja se oli, mutta en muista. iskä tykkäs kovasti lukea. meillä on kotona ihan mielettömästi kirjoja, suurin osa niistä iskän lahjaks saamia. ja varmaan iso osa kirjastonkin kirjoista tuli luettua.
muistan kuinka välillä sohvalta kuulu yksinäistä hekottelua – joskus se ei meinannu saada loppua laisinkaan. (: ja muistan kuinka välillä iskä pyyhki liikutuksen kyyneleitä silmistä kun kirjassa tapahtu jotain surullista. kirjat oli sille varmaan hyvä tapa rentoutua ja päästä hetkeks irti arjesta.
toinen juttu, mistä iskä tykkäs, oli urheilu. sairaalassakin kerroin iskälle viimesimpiä urheilutuloksia ja muistan kuinka hehkutin sille kun suomen miehet pärjäs yhdistetyssä. olihan se vähän vaikeaa jutella niitä näitä kun itketti niin hemmetisti. halusin vaan, että iskä edes kuulee mun äänen. kiitos iskän, mä tiedän aika paljon urheilusta – isäni tyttö kun olen.
niin kauan kun muistan, iskä oli viikot aina muualla (=ympäri suomea) töissä ja sitten se aina tuli kotiin perjantaisin. lapsena en meinannu sukissani pysyä kun odotin iskää kotiin.
koko perjantai meni aina siihen kun kyelin äitiltä, joko iskä tulee ja kuinka monta minuuttia vielä menee (: silloin vasta meinas riemu revetä, jos iskä oli jossain ulkomailla ollu työmatkalla. ulkomaanreissut tiesi aina tuliaisia. (: vaikka iskä olikin aina viikot poissa, oltiin me tosi läheisiä. enkä pitäny iskää minään viikonloppuisänä.
iskä heräs viikonloppusin aina kauheen aikasin. se hiippailu hakemaan aamulehden ja laitto kahvin tulemaan. sitten se luki lehden rauhassa ja joi pari kuppia kahvia, kun vielä muu talo nukku. sen jälkeen se kömpi taas äitin viereen köllimään. silloin, kun olin pieni tyttönen vielä tykkäsin aamusin mennä iskän kainaloon köllöttelemään. taisinpa muutaman kerran kömpiä sinne köllimään jo vähän isompanakin tyttönä. (: joskus saatoin herätä yhtä aikasin kun iskä ja istuin iskän sylissä kun se luki aamulehteä.
mulla on yks aika hauska valokuva kun oon about 3-vuotias ja nukun iskän ja äitin sängyssä. iskä nukkuu toisessa reunassa mun nukke kainalossa ja mä nukun ihan toisessa reunassa peukku suussa (: se on hauska kuva.
paljon tulee mieleen muistoja. niin hyviä kun huonojakin, mutta päällimmäisenä on mielessä ne hyvät muistot. eipä kai niillä huonoilla oo enää tässä vaiheessa mitään merkitystä.
varmaankin arvata saattaa, että tämä bloggaus on omistettu isälle. pitäkää ihmiset hyvää huolta vanhemmistanne. niihin ei saa varaosia, eikä kokonaan uusiakaan saa.
oikeen hyvää isänpäivänviikonloppua kaikille!
palataan astioille.