eilen illalla h kertoi, että nyt varmaan tapahtuu jotain niillä kotona. siis oli kuulemma isän ääni ollu sen verran vakava puhelimessa, että jotain oli tekeillä. noh, 03:31 tuli tekstiviesti ja h:n luulot oli ihan oikeassa. vanhemmat on eroamassa, äidillä on ollut jo kolme vuotta suhde toisen miehen kanssa ja nyt asia on sitten nostettu pöydälle.
h:n isä kuulemma on jo valmis antamaan anteeksi, unohtamaan ja aloittamaan alusta, mutta äiti haluaa muuttaa pois kotoa ja miettiä mitä elämälleen tekisi. huoh. aika rankkaa. ja tietenkin mukaan tulee raha-asiat, lapset, käytännön järjestelyt, sukulaiset ja vaikka mitä muuta.
mietittiin h:n kanssa, että mitenkäs perheen kuopus mahtaa suhtautua asiaan. neiti on ainoa joka ei vielä tiedä ja voi olla että, tämä alkaa kovinkin ilkeäksi, kun kuulee, että vanhemmat eroaa ja hän ”joutuu” jäämään isin kanssa asumaan. (äidin kanssa ei tulisi asumisesta mitään, koska äiti ei osaa asettaa minkäänlaisia rajoja) huoh. on tämä vaikeaa. mä en yhtään ihmettelisi, jos tämä kuopus alkaisi todenteolla aiheuttamaan harmaita hiuksia vanhemmilleen. nyt jo aika aallokossa elää tuo tyttö.
olenpa tässä yksin ja h:n kanssa miettinyt mikä saa ihmisen elämään tuollaista kaksoiselämää. ja miten pystyy edes katsomaan omaa aviomiestään silmiin samalla, kun kuvioissa pyörii toinen mies. noh, tuon perheen asioita kun jonkun verran satun tietämään niin en yhtään ihmettele. ihmisen pitää olla aika rikki, että ajautuu hakemaan huomiota ja turvaa toisesta sylistä.
vähän itseänikin harmittaa, että nyt tuo perhe hajoaa. ei sillä, että huonossa liitossa elämisessä olisi mitään järkeä, mutta kuitenkin päälle päin tuo kaksikko (isä ja äiti) edusti mulle sellasta ihanneavioparia. ja onhan nuo kaksi ollu mulle vähän niinkun varavanhemmat. olin kuitenkin 16, kun muutin pois kotoa ja sitten kun isä kuoli niin oli kiva aina mennä käymään h:n kotona. siellä mä olin vähän niinkun yksi lapsista. (ei sillä, omat vanhemmat ne on aina ykkösiä, mutta silloin kun niiden luokse ei pääse, on kiva, että lähempää löytyy jotain vastaavaa.)
huoh. se siitä aiheesta. mitenköhän tämäkin tarina päättyy..