Viime uutena vuotena päätin etten enää halua palella kun vuosi vaihtuu. Aloin suunnitella. Ensin vain ajatusleikkiä. Sitten vähän enemmän. Lopulta suunnitelmista kasvoi 3,5 viikon reppureissu Thaimaassa.
Alku aina hankalaa, sanotaan. Alkumatkan vaikeudet paikallisine yöjunineen ja lauttalippu-huijauksineen tuntuvat enää valjuilta muistoilta,harmittavan kaukaiselta valkoinen hiekka ja turkoosi meri…
Viikko ennen kotiinpaluuta astuin harhaan. Kirjaimellisesti. 10-15senttinen haava jalassa, ambulanssilla bambumajasairaalaan ja -ei mitenkään yllättävää- parin päivän päästä puoli jalkaa tulehtunut. Aasiassa ei vissiin harrasteta kivunlievitystä, tuskaisa 1,5 vkoa sairaalassa, tikkien poistoa tulehtuneesta lihaksesta ilman puudutusta, Kiinan muuria korkeampia kielimuureja, ruuaksi kurkkukeittoa (se on aivan sitä miltä kuulostaa, kaksi kurkun palaa lillumassa vihreässä vedessä), taistelua suihkuun pääsystä.
Jotain sentään opittiin, ämpäriin voi todellakin hukkua, liskojen yöt ovat vain hyväksi ja snorklaaminen on paljon vaikeampaamiltä näyttää mutta ennen kaikkea, kamalammaksi voi aina mennä, sitä ei kannata pohtia, varsinkaan ääneen.
