Puhuminen on joidenkin mielipuuhaa, toisille pakollinen paha.
Tutkimusten mukaan keskivertoihminen tuottaa noin 12 000–16 000 sanaa päivässä.
Se on suunnilleen yksi pokkariromaani – mutta jaettuna 24 tunnille ja kymmeniin eri tilanteisiin.
Puhuminen on emotionaalista ja tilannesidonnaista
Ja kyllä, jotkut puhuvat enemmän, jotkut vähemmän.
Normaalia on puhua muutamasta tuhannesta sanasta pariin kymmeneen tuhanteen päivässä, vaihdella puhumisen määrää päivän mukaan, olla hiljainen väsyneenä ja puheliaampi innostuneena.
Ihmiset eivät ole koneita.
Puhuminen on sosiaalista, emotionaalista ja tilannesidonnaista.
LUE MYÖS: Antibioottikuuri ja painonnousu: Suomi-tutkimus löysi yhteyden
Milloin puhuminen menee epänormaaliksi?
Puhuminen voi olla poikkeavaa kahteen suuntaan: liikaa tai liian vähän.
Mutta tärkeää on se, että määrä ei tee siitä epänormaalia, vaan vaikutus arkeen.
Etkö pysty lopettamaan?
Liian paljon puhumista voi olla merkki jostain, jos puhe on pakonomaista, et pysty lopettamaan vaikka haluaisit tai puhe on hyvin nopeaa tai poukkoilevaa.
Määrä on ongelmallista myös silloin jos muut eivät saa puheenvuoroa tai puhuminen häiritsee työtä, ihmissuhteita tai unta.
Liiallinen puhe voi liittyä esimerkiksi stressiin, hypomaniaan, ADHD:hen tai ylivireyteen.
Mikä on liian vähän?
Toinenkaan ääripää ei ole hyvä.
Liian vähäinen puhe voi olla huolestuttava merkki silloin jos se tuntuu vaikealta tai sanat eivät tahdo tulla ulos vaikka haluaisit.
Myös vetäytyminen sosiaalisista tilanteista ja keskustelujen systemaattinen välttely ovat huolestuttavia merkkejä.
Nämä voivat liittyä esimerkiksi masennukseen, uupumukseen, sosiaaliseen ahdistukseen tai traumaattisiin kokemuksiin.
Ei yhtä oikeaa
Ihmisten puhemäärät vaihtelevat valtavasti, eikä ole olemassa yhtä “oikeaa” lukua.
Epänormaalia on vasta silloin, kun puhuminen tai puhumattomuus haittaa elämää, se on selvä muutos aiempaan se tuntuu itsestä joko pakolta tai mahdottomuudelta.
LUE MYÖS: Yle: Suomeen rakennetaan lasten vankila
