Ylioppilas löysi kansainvälisyydestä uuden, ihanan puolen. Kansainvälisyys oli tähän asti tarkoittanut lähinnä ulkomaalaisia pomoja, kielitaidottomia bussikuskeja ja samanmakuista hampurilaista Itä-Helsinkiläisessä pikaruokaravintolassa kun Kyproksen rannalla.
Dîner francais 17-vuotiaan natiivin pyöräyttämänä sateisena lauantai-iltana varaosista rakennetun perheen kanssa vuosaarelaisessa omakotitalossa oli se puoli kansainvälisyydestä, johon ylioppilas ei ollut vielä päässyt tutustumaan. Vaikka kukaan ei tiennyt mitä ylioppilas opiskelee tai edes haluaisi opiskella ja koira pelkäsi kissaa ja kukaan ei osannut kääntää ranskaksi vesihiisi sihisi hississä, oli ilta mukavin pitkään aikaan. Eikä ranskalainen jälkiruokaviini ainakaan pilannut tunnelmaa, ei vaikka sitä maistaisi kahvikupista.
(Ylioppilaan käsilaukusta löytyi pyyhe vain koska Pikku Koira joutuu käymään pesulla aina ulkoiltuaan…)