Syksy oli tullut. Puut Ankkalammen ympärillä olivat kellastuneet ja menettäneet valtaosan lehdistään. Aamulenkillä Ylioppilas ja Pieni Koira joutuivat kahlaamaan lehtien ja oksien seassa, syysmyrskyt olivat pudotelleet ennen niin siisteille ja mukaville kävelyteille suuria oksia. Ankkalampi puistoineen muistutti pikemminkin unohdettua hautausmaata kuin puistoa.
