Pikku Koira on ymmärtänyt että teen mitä vain herran eteen tällä hetkellä. Teen kaikkeni ettei hihna yhtään nykäise kipeää selkää. Rapsutan ja paijaan ihan kuinka paljon vain. Höyryän seiä ja parasakaalia. yritän saaada herran syömään luomukaurapuuroa. Ikävä kyllä, herra osaa myös törkeästi jo käyttää sitä hyväkseen. Ja kun tulee naapurin mäyrikset vastaan tai orava viuhottaa suoraan edestä, en edelleenkään tiedä miten russelille kerrotaan että se on sairaslomalla.
Ison Koiran vatsa ei kestänyt enää c-vitamiinia vaikka kuinka varovasti yritin siirtyä uudelle, uljaalle (=terveelliselle&ällölle Pikku Koiran mielestä) ruokavaliolle. Neidin teräsvatsa, joka on kestänyt kaiken purkilisesta Pringlesejä purkkeineen aina täyteen kompostipönttöön, ei enää c-vitamiinia suvainnut. Jouduin taas kerran pohtimaan että miksi halusinkaan lappalaisen- siinä määrin leidissä löytyy karvaa pestäväksi.
