Filmarin kätköistä osui käteen jo vuonna 2006 valmistunut hellyttävä draamakomedia The Big Bad Swim. Dvd:n kansi on tosin valitettavan epäonnistunut ja vaivaannuttavan perinteinen pyllistelevine naisfiguuneineen, mutta jos tämän seikan jaksaa ohittaa, pääsee kiinni todella ihastuttavaan ja ilmeikkääseen kerrontaan.
Tarinan keskiössä on kolme enemmän tai vähemmän sydänsuruissa kieriskelevää henkilöä, jotka tapaavat aikuisten uimakoulussa. Moni osallistuja pelkää vettä, mutta heillä jokaisella on syynsä voittaa pelkonsa. Tässä prosessissa heitä auttaa esimerkillisellä tavalla syötävänsuloinen Noah (Kova laki -sarjassakin nähty Jeff Branson), entinen maajoukkueuimahyppääjä, joka on siirtynyt opetustehtäviin loukkaantumisen vuoksi. Noah käy terapiassa ja nappailee lääkkeitä, kunnes keksii korvata kemikaalit ottamalla koiran ja hakemalla uuden suunnan elämälleen.
Uimakoululaisista huomio keskittyy eroavaan matematiikan opettajaan Amyyn (Paget Brewster) sekä ikisinkkuun strippari-Jordaniin (Jess Weixler). Amy saa uimakoulusta kimmokkeen elää omaa elämäänsä pettävään aviomieheen takertumisen sijaan, ja auttaapa veden varaan heittäytyminen myös Jordania nousemaan hanakammin omille siivilleen. Sanomattakin on selvää, että uimakoulun naiset himoitsevat karismaattista opettajaansa, ja tunnelma tiivistyy viimeistään Noahin eksyessä Jordanin työpaikalle strippiklubille.
Elokuva on mielestäni kaunis ja luonteva kuvaus tavallisten ihmisten arkisista ongelmista. Ohjaaja Ishai Setton ei sorru liikaan osoitteluun tai alleviivaamiseen, vaan päästää katsojan aivan uimakoululaisten iholle. Shettonin ote muistuttaakin eurooppalaisten kollegojensa kädenjälkeä erottuen näin Hollywood -valtavirrasta.
Osasimmepa uida tai emme, meillä kaikilla on pelkomme. Mielestäni The Big Bad Swim muistuttaa oivalla tavalla siitä, kuinka paljon pelkääminen rajoittaa elämäämme. Parempi vaihtoehto on mennä altaan reunalle, opetella puhaltamaan kuplia veteen – ja lopulta heittäytyä sen kannateltavaksi.
http://www.imdb.com/title/tt0460721/