Tapahtui eräänä sunnuntaina (13.11)

Olin ollut kauan jääkaapin perällä,
kuin minua ei koskaan käytettäisikään.
Sinä tulit ja otit minut sieltä,
katsoit mitä minussa on,
mikä on nimeni.
Luit vähät ohjeet,
purskuttelit kasvojesi lähellä,
revit minut auki.
Nostit nenääsi miltä kaikelta tuoksuin.
Kaadoit minua läpinäkyvään lasiin,
hedelmälihaisena, raikkaana.
Kannoit parvekkeen kaiteelle.
Aurinko helotti.
Saatoin nähdä nurmen,
lapset hiekkalaatikolla ämpärineen,
muita parvekkeita, ikkunoita, verhoja,
mattotelineen, ympärillä rauhaisina vellovat pilvet.
Ja kohta sain alkaa tulla osaksi sinua.