Levotonta perkele..
Päässä pyörii miljoona ajatusta ja kiipeilen seinille.
Siis sama olo kuin eilen.
Samaan aikaan ajatuksiin hiipii pieni toiveikkuus, kun taas toinen puoli päästä tyrmää ajatukset.
Mieli tekisi soittaa ja rupatella mukavia ja kuulla pari kunnon piikkiä/potkua perseelle, että tästä taas tointuisi ja repeäisi nauramaan polvillaan:)
Tässä tilassa on jo tullut täytettyä asunto kuivuvista pyykeistä, imurin pölypussi, sekä kontattua bokserit jalassa lattiat puhtaaksi.
Ja siltikin vielä ahdistaa ja vituttaa. Ahdistaa tää oleminen ja turhan haikailu mistä ihmeestä se nyt tähän tupsahti? toinen puoli tietää sen turhaksi ja silti toinen puoli yllyttää tyhmyyksiin.
Vituttaa lähinnä vituttaa siis minä itse ja oma toiminta, persettä ei saa ylös tehdäkseen asioille mitään. ja samaan aikaan kiipeilee seinille.
Eilen meinasin avata suuni paikallisella grillillä kun lempisapuskaani odottelin, niin siinä oli sitten lapsiperhe syömässä keskenään
ja lukivat päivän lööppilehtiä. Miksi se ärsytti niin suunnattomasti että kyseinen rouva alkoi täyttämään sudokua siinä syöntinsä lomassa?
Eikö se tana tajua että täällä on muitakin jonossa ja haluaa tappaa aikaansa ja ajatuksensa lukemalla turhuuksia??
Siitä sitten syötyäni töihin nimeltä mainitsemattomaan ”kodinkoneliikkeeseen” ja kumma kyllä olo parani matkalla tai siis töissä
kun sai tuntea olonsa kaivatuksi ja tarvituksi (tuli pikahälytys auttamaan tusunbaarissa kun oli saikkuja tullu viikonlopuksi)
Se lämmittää aina mieltä kun huomaa että tekee sentään jossain oikein ja se että tosiaan huomaa että olet tervetullut.
Siinä kai se päälimmäinen syy minkä takia töitä viitsin tehdä kyseisessä ”parinvaihtoristeilylautalla”.
Olen tässä levottomuudessa tullut myöskin siihen johtopäätökseen,
että perimmäinen syy tähän kaipuuseen ja levottomuuteen on minun tarpeeni
saada potkuja perseelle. Tällä tarkoitan siis sanallisia potkuja, piikkejä, ja toteamuksia..
esim* Aikanaan kun minulle kävi vahinko eräänä kauniina syysaamuna kun töihin lähdin, niin joko tumppasin röökini huonosti tai unenpöppörössä pudotin tulipään jonnekkin (joo siis poltan myös sisätiloissa kun yksin asun).
niin kuutisen tuntia myöhemmin tulee palomies toverilta soitto, että meneppäs kotiisi siellä on naapurissa tulipalo..
Minäpäs siitä sitten kotio juoksujalkaa ja pihalle päästyäni soitan kaverille että ei muuten ole naapurinkämppä mikä palaa…
(mikä on kotivakuutus bai tö vei) Kaverit siinä sitten hetken päästä paikalle ja sisälle katsomaan tuhoja..
kaks kuollutta kissaa, 80 litraa kalakeittoa, ja omaisuus nätisti heitetty ikkunasta savuavana ulos, iso kasa elokuvia lattialla kitarat palanut ja koko kämppä täysin savun mustaama. Ainoo mitä omistat on päälläsi.
[B]mitäpä tässä sanoisit surun murtamalle kaverillesi???[/B]
”Anteeks saiko täällä polttaa sisällä”
Putosin kirjaimellisesti polvilleen nauramaan..
Tälläistä piikitystä kaipaan joku joka sanoo mene polta tupakka, Lääkkeet.
Ja muutenkin jaksaa potkia minuun vauhtia, kun tuppaan jäädä paikalleen aina välillä niin elämässä yleensä kuin sohvallekkin.
No jos sitä ottais tuon rakkaan soittopelin syliin ja opettelisi taas tänään miltä se elämä maistuu..
Lopuksi biisi mikä eilen rauhoitti kummasti mieltäni.
(ei se videon tyttö vaan ne sanat )
http://www.youtube.com/watch?v=tksLZrTPWqE