Tulihan tosta eräästä ketjusta sitten mieleeni muistella kultaista 80 lukua ja sossun kanssa käytyjä tappeluita.
http://www.city.fi/keskustelut/view.php?id=53908
Tai siis lähinnä sitä huostaanoton yritystä..
*taustaa synnyin siis vuonna 78 ja äippäni seurusteli siis isäni kanssa (loogista)
ja syistä jotka kuuluvat vain heille erosivat sitten ollessani noin 3-4 vanha.
ja noihin aikoihin yksinhuoltaja oli tosiaan suurin synti mitä oli keksitty.
Siitä sitten johtuen äippä saikin potkut, tosin laittomasti kuten korvauspapereissa luki. Niin muuttohan siinä oli edessä.
Ei muuta ku tavarat kasaan ja kohti pikkuista kylää,(virhe) jossa ei tietenkään oltu nähty eikä kuultu moisesta ilmiöstä kuin yksinhuoltaja.*
Jatketaampa siis tarinaa .
olin siis muistaakseni siinä kuusivuotias nassikka kun kyseiset tapahtumat saivat huippunsa.
Äippä siis oli ollut puolisen vuotta kursseilla ja minä poika perhepäivä hoidossa ja tietysti tädeillä illalla jos oli iltatunteja, jotka sattuivat asumaan siinä viereisessä kerrostalossa.
No sossussa ei sitten tykätty ollenkaan kyseisestä järjestelystä, joten paikallinen jonkin sortin sossutäti päätti sitten auttaa hieman yhtä tuttua lapsetonta pariskuntaansa.
Ruveten järkkäämään huostaanottoa ja sijoitusta kyseiseen tuttava perheeseensä. päivähoitopaikan suosiollisella avustuksella.
En muista silleen tarkkaan enää tapahtumia mutta sen muistan edelleen kuin eilisen päivän kun sossun tädit tulivat hakemaan minua ihan kaksistaan ilman polliiseja..
Olin kuumeessa kotona ja näin ollen äippäkin oli kotona kun tädit pimpottaa ovikelloa.
äippä tietysti avaa oven ja sossusntädit tylysti ilmoittaen että pakkahan pojan tavarat me viedään nyt poika pois..
Ei muuta kun naapuri ovelle samantien ja ja pyysi hakemaan tädit paikalle viereisestä kerrostalosta.
Tädit siinä sitten hädissään soitti koko muun suvun paikalle ja juoksivat paikalle huomaten että sossun tädit kävelivät poispäin meiltä.
Pelästyivät tosin että nyt minut vietiin.
Samaan aikaan meillä juttelu kiihtyi toinen täti suostutteli äippää keittiössä kun toinen rupatteli minun kanssa olkkarissa missä peiton alla lämpimässä kuumeessa olin.
”onko sulla kylmä?”
”eikös olisikin kiva asua jossain isommassa paikassa?”
ja muuta tuollaista suostuttelua. Taidettiin siinä leluillakin yrittää lahjoa.
Naapuri ja toinen omista tädeistäni sitten takaisin paikalle, todeten että sieltä on nyt tulossa eno ja ukki ja muita sukulaisia. Kaikki kun asuivat puolentunnin ajomatkan päässä.
Tästä sitten ilmeisesti pelästyneenä sossuntädit päättivät poistua paikalta.
Myöhemmin kun ikää oli enemmän ja tutkiskelin kaikkia papereita (Äippä säilyttää vieläkin kaikki asiapaperit ja kuitit yli kymmenen vuotta)
niin oli mielenkiintoista lukea omasta lapsuudesta aisoita
joita mun ei varmaan ois tarvinnu tietää.
Ainakaan siinä iässä vielä.
Niistä papereista selvisi sitten että..
”vaikka henkilö on työtön ja omistaa auton, joka on asuinpaikan sijainnin johdosta välttämätön työnhaun ja työnteon sekä muun vastaavan liikkumisen kannalta niin sitä ei voi syödä eikä sitä voida velvoittaa myymään”
Niin ja selvisihän myöskin se että kyseiseen operaatioon osallistuneet sossun tädit ja muut oli siirretty hiljalleen toisiin tehtäviin ja kuntiin pois lastensuojelunparista.
Että näin silloin aikoinaan..
jätetään ne muut lapsuuden kauhu muistelot sitten toiseen päivään…