Viime viikolla työmatkabussissa poistin sen yhden tyypin mun elämästä tekstiviesti kerrallaan. Eiköhän tää ollut nyt tässä. Ei enää kahvitaukoja palaverien välissä, ei saunailtoja eikä kutsuja maakuntakierrokselle viikonloppuna.
Mustan ja valkoisen välissä on harmaan sävyjä, ja ihmisen pitää tehdä niitä asioita mitkä tuntuvat hyvältä ja viettää aikaa niiden ihmisten kanssa jotka tuottavat iloa – niin sanoin itsekin kun kaikki alkoi. Girls gotta do what girls gotta do.
T. luki mulle yöllä Tommy Tabermannin runoja ja piirusti sormenpäillään oman yksityisen reittinsä ihoni kartalle, ja M. paransi krapulani tänään illalla pitsalla ja hyvää tarkoittavilla naiiveilla jutuillaan. Ei kai kaikessa tarvitse kestävän onnen eväitä olla.