…yhteistä.
Siltä kyllä taas tänään tuntuu oman 11 tuntia pitkän työpäivän jälkeen, kun heila kehuskelee olleensa suunnilleen neljä tuntia työpaikalla (ei tietenkään varsinaisesti töitä tehnyt siitäkään yhtään), mutta merkanneensa kuitenkin täyden työpäivän kun piti viedä ja hakea prätkää huoltoliikkeestä ja muutenkin hoidella omia asioita (työajalla).
Tai sitten ylipäätään se, paljonko se välittää siitä, että hommat tulee tehtyä hyvin. Kaikesta huolimatta sillä on oikeus murjottaa ja kiukutella, jos töissä on muka kiirettä (silloin kerran vuodessa kun ehkä joutuu viikon tai pari tekemään oikein täydet 8 h töitä päivässä!) ja dead-linet painavat päälle. Samoin sillä on oikeus kiukutella ja murjottaa koko ilta, jos töissä tulee aika pitkäksi kun ei ole mitään tekemistä (asia, jota mä en vaan kerta kaikkiaan käsitä alkuunkaan).
Elääkin voi vain yhdellä oikealla tavalla. Tyhmä asuu vuokralla, jos voisi asuntolainaakin saada. Jos omistaa moottoripyörän, sillä pitää ajaa vähintään 100-200 km päivälenkkejä – miksi ihmeessä omistaa moottoripyörää vain työmatkoja ja muita ”hyötyajoja” varten? Lenkkeillä voi vain jos aikoo osallistua johonkin numero rinnassa suoritettavaan juoksutapahtumaan, ja juoksutapahtumaankin voi osallistua vain tavoitellakseen uutta ennätystä. Lapsia ei pidä hankkia jos ”ei niihin ole varaa”. Matkustelemiseen laitettu raha on silkkaa tuhlausta, koska niillä voisi velkojakin ylimääräisesti lyhentää (vaikka sitä parinkymmenen vuoden asuntolainaa). Ehkä joku halpismatka joskus on OK, mikäli kohde on maassa, jossa ei ole koskaan ennen käynyt.
Mitähän v**ua me ylipäätään tehdään yhdessä?