Lomareissu meni ihanasti, vaikka säiltä olisikin voinut toivoa enemmän suosiollisuutta, ja loppujen lopuksi iski vielä monen päivän ärhäkkä kuumetauti, josta edelleen on jäljellä raivostuttava yskä.
Näin Torremolinoksen sateiset ostoskadut, palmujen melkein repeytyvän irti myrskytuulessa Fuengirolan rannalla, Mijaksen kapeat nupukivikujat vitivalkoisten talojen välissä, Gibraltarin ahneet apinat, tippukiviluolat ja tunnelit, Rondan jylhät vuorimaisemat ja käsittämättömän jyrkät serpentiinitiet äkkipudotuksen partaalla jyrkänteillä. Rondassa söin myös tapaksia punaviinipullollisen ääressä. Funkassa kävelimme heilan kanssa käsi kädessä aallonmurtajan harjalla auringonpaisteessa ja ihmettelimme eläintarhassa mm. tiikereitä, erilaisia apinoita, virtahepoja, krokotiileja ja tapiireja. Uudenvuodenaattona liityimme espanjalaisten suomalaista vapunjuhlintaa muistuttavaan karnevaalihumuun täysillä kaduilla ja puhalsimme vappupilleihin irtonenät ja paperihatut päässä kun vuosi vaihtui.
Nyt kun kotiin on palattu ja viime päivien kuumehouruisesta sairastelusta alettu selvitä, pitäisi sitten huomenna jaksaa mennä töihin. Varsinainen huomisaamuinen töihinmeno ei ahdista niinkään kuin ajatus edessä olevasta keväästä, jonka ennalta-arvioidut haasteet ja tekemiset eivät sykäytä laisinkaan. Jos hommien vaihto tuntui taivaanlahjalta pari-kolme kuukautta sitten pitkään jatkuneen työvitutuksen jälkeen, kaikki glamour on nyt karissut ajat sitten ja tuntuu pikemminkin siltä kuin olisi tullut hypättyä junaan, johon ei olisi niin ajattelemattomasti ja annetulla lyhyellä harkinta-ajalla pitänyt laisinkaan mennä mukaan.
Lupasin mä kuitenkin Uuden Vuoden kunniaksi itselleni yrittää olla parempi ihminen tänä vuonna. Lupasin ettei musta tule työn näivettämää stressipetoa. Ennemmin mä vaikka vihellän pelin poikki ja oikeasti vaihdan työpaikkaa. Ei semmoista olekaan kuin pakko tehdä jotakin, joka ei tunnu hyvälle tai tyydytä, ei edes vaikka sen sanottaisiin olevan sun työuralle elintärkeää tai ehdotonta.
Ihanaa Uutta Vuotta sulle!