Nyt ei paljon naurata. Heräsin joskus kolmen maissa valvottaviin ajatuksiin, että mitkä kaikki duunihommat on tekemättä ja mitkä pitää muistaa tehdä pikimmiten, kun työpäivän aikana en millään tunnu ehtivän ja muistavan ottaa kaikkia asioita huomioon. Maanantaina mä jäin puoli kuuden aikaan vielä hetkeksi duuniin kun piti hoitaa yksi homma, ja enkös mä sitten pari tuntia myöhemmin kotiin lähdettyäni muistanut himassa, että juuri se ainoa maanantai-illan deadlinellinen homma jäi tekemättä.
Kun olin pyörinyt puoli tuntia sängyssäni yrittäen nukahtaa ja vatvoen unohtuneita ja tekemättömiä hommia, päätin nousta ja kirjoittaa huomiseksi To-Do-listan. Ehkä saan nyt nukutuksi, kun se lista on tehty ja lähetetty firman sähköpostiin toimenpiteitä varten.
Sekin ehkä helpottaa, jos saan huomenna muutaman dokumentointia edellyttävän homman hoidettua pois päiväjärjestyksestä, joiden avulla tulee edes jonkin verran sälytettyä kaikkea päässäni kantamaani suunnitelmaa ja määrittelyä laajempaan jakeluun.
Jotenkin tekisi mieli vain antaa projekti paremmin jaksavien käsiin ja vetäytyä edes joksikin aikaa lepäämään. Tuntuu niin älyttömältä pitkien duunipäivien lisäksi vielä valvoa yötkin, kun ei pää tunnu kestävän kaikkia rästiin jääneitä asioita.