Mökkiviikonloppu teki kyllä hyvää, vaikka nyt tuntuukin, että se meni aivan liian nopeasti. Olisin tarvinnut vielä ainakin päivän tai pari päästäkseni kunnolla luonnon helmassa elämisen makuun ja irti aamuyöllä havahduttavista työajatuksista.
Kiertelin jopa vähän skutsissa etsimässä kantarelleja. En bongannut yhtään, mutta karvarouskuja oli kyllä älyttömästi, samoin tatteja ja jotain kelmeän valkoisia sieniä. Sen verran mulla kuitenkin on älliä päässä, etten ala poimia sieniä kun en niiden oikeaoppisesta valmistamisestakaan mitään tiedä – en edes sitä, että pitääkö ne valkoista maitia erittävät sienetkin ryöpätä.
Heila ei tiennyt mitä tarkoittaa sana ryöpätä 🙂