Ja tämä tyttö taitaa viettää iloisessa huppelissa koko loppuvuoden!
Ihan jännittää, millainen tulevasta vuodesta tulee. Nykyinen paskatyöprojekti pitäisi päättyä loppukeväästä, ja sen jälkeen pitäisi päättää mitä haluaa tehdä seuraavaksi. Mulle on jo ehdoteltu mahdollisuutta lähteä Kiinaan yhtä projektia starttaamaan. Kysymys ei ole pidemmästä komennuksesta vaan parin tai muutaman kuukauden keikasta, josta en oikein tiedä mitä ajatella. Onneksi päätöstä ei tarvitse tehdä vielä pitkään aikaan – todennäköisesti mahdollinen lähtö olisi aikaisintaan elo-syyskuussa.
Vaan kyllä siinä pohdittavaa riittää!
Vielä noin puolisen vuotta – muutama kuukausi sitten mä ajattelin, etten mä voisi lähteä esimerkiksi expatiksi senkään takia, etten mä kestäisi erota poikaystävästä. Viime aikoina elämä on kuitenkin tuntunut sellaiselta, että ei minun ainakaan tuon miehen takia kannata uramahdollisuuksiani punnita eri valossa… Sillä yhä säännöllisemmin mulle tulee sen seurassa useammin paha kuin hyvä mieli.
Ja elämäkin on niin helvetin lyhyt. Kannattaako siitä kuluttaa kuukautta, viikkoa tai päivääkään märehtimällä paskaa, kun voisi nostaa kissan pöydälle ja katsoa mitä tapahtuu? Ahdistavaahan se olisi toki. Ihan fataalia mahdollisesti. Mutta jos ei asia kestä puhetta niin sen ei kai ollut tarkoitus kestääkään? (Ja joo, tämä on tällaisen suomalaisen aran tuppisuun märehtimistä, että pitäisikö mun lopulta osata ja uskaltaa avata suuni kun vituttaa, eikä vaan pohtia, että mitähän toi nyt tolla tarkoitti tai liennytellä itsekseni, että ei se varmaan mitään pahaa tarkoittanut, se on vaan väsynyt ja sitä pitää ymmärtää…)
Mun pitää nyt lähteä yksiin bileisiin heilan perässä ja vähän on sellainen kutina valmiiksi, että jos se ei tänään osaa käyttäytyä niin pidetään se kehityskeskustelu uuden vuoden kunniaksi.
Vaan ennen sitä mä toivotan juuri sulle tosi iloista iltaa ja Onnellista Uutta Vuotta – muista pitää itsestäsi huolta ja vietä aikasi sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa viihdyt! <3