Laitoin tuossa päivänä eräänä rahaa erään keskustassa istuneen kerjäläismiehen kuppiin. Kyse ei ollut valtavasta summasta,mutta ruokaa sillä edes sai. Tyyppi piti käsin rustattua lappua,jossa kertoi tulleensa Romaniasta.
Kun jatkoimme matkaa, kanssani olut ystäväni intoutui kommentoimaan tekoani. ”mitä sä luulet,että toi jeesaa? ei se mitään ruokaa osta.” jolloin puolustelin,että mitä sitten,mun mielestä pointti on jeesata,jos voi. Mun ei tarvitse istua muki kourassa kauppakeskuksen edessä, ja mitä vikaa on empatiassa?
”Ne rahat, mitkä antaa hyväntekeväisyyteen,ei koskaan mene perille.” Ideaalissa maailmassa jokainen penni menisi sinne, minne se on tarkoitettu. Vastuu rahasta poistuu antajan käsistä,kun raha kilahtaa kippoon/tilille/minnetahansa. Eikä jeesaamisen syynä tarvitse olla se,että kokee syyllisyyttä omasta taloudellisesta tilanteestaan tahi että säälii toista. Kai se voi olla reaktio ärsykkeeseen, siinä missä muutkin reaktiot.
Mun on vaikea uskoa,että esim.tällä tyypillä oli haaveissa lähteä Suomeen kerjuulle,kerätä sillä miljoona,ja ostaa mersu.
Jos näin kävisi,niin nielaisen edellä olevat jeesusteluni.