Mä en kestä. Kertyneen elämänkokemuksen puolesta mun pitäis tietää, ettei mun sovi katsoa kauhuleffoja – ikinä. Jostain syystä niitä silti muljotan, etenkin näin yövuoroissa, jolloin talo on pimeänä ja joka nurkka natisee.
Että 29-vee. Ja aamusta saa painella vällyjen väliin pelkäämään pimeää ja vikisemään. Huippua! Onneks mulla on kilon painoinen vahtikoira, joka ei taatusti varoita, jos joku tulee sisään. Se kääntää kylkeä ja jatkaa koisimista.
Ja että mä olen sille kade.