…Moneen suuntaan. Tuntuu mälsältä,kun ei ehdi tapaamaan ihmisiä,joita tahtoisi tavata. Aina tulee joku koukku tai käänne, joka saattaa pilata suunnitellun viikon.
Työ jo itsessään on hankala,vuorotyöläinen, joka on pääasiassa illat hommissa, ei ehdi rientoihin, jotka alkavat klo 18.00. Tai no, joskus sentään, mutta harvemmin.
Aiemmin asia ei ole sinänsä siepannut,mutta nyt huomaan lähestulkoon koko kaveripiirini vaihtuneen, jos katson viikottaisia tapaamisiani. Toki vanhat ystävät ovat edelleen olemassa ja mielessäni, mutta hävettävän harvoin ehdimme tapaamaan, vaihtamaan kuulumisia kasvotusten.
Kaikille sosiaalinen verkosto ei ole elintärkeä,mutta minulle on. Jos en saisi puhua,nähdä ja kuunnella läheisiä ihmisiä,epäilisin koko olemassaoloani. Jotain on asialle tehtävä,puhumisen sijaan.
Niskalenkki,siis.Hop.