..Kumma juttu, en saa otetta mistään. Tekemättömistä hommista, koko arjesta. Ainoan virran imaisen ikäänkuin etukäteen parin viikon päästä alkavasta lomasta.
On jotensakin vaikeaa pitää yllä ihmissuhteitakaan näin yövuorojen aikaan. Nään kyllä, että puhelin soi, mutta eipä huvita vastata. Kummallista siksi, että yltiöpositiivisena ihmisenä olen harvoin näin mielettömän löysä.
Johtuisikohan ehkä tästä pimeydestä, talvesta, jostain syystä se tuntuu pahemmalta kuin ikinä. Ehkä siksi, kun tänä vuonna on tarkoitus tehdä suuriakin päätöksiä, jotka vaikuttavat helposti seuraavaan viiteen vuoteen. Argh. Aikuiseksi kasvamisen tuskaa. 🙂 ..edellämainittuun viitaten, joskus huomaan, etten meinaa saada todellisia ikävuosiani suusta ulos. Ääni pään sisällä hokee ”25” vaikka päivä päivältä se jää kauemmas taa. Outoa, tuskin vaarallista kuitenkaan. 😀
Herättäiskö joku, kun on kevät?