Kröhöm.Vihdoin päätin asian,jota olen pitkään pohtinut.Vapauttavaa.
Ipanana-eli siinä 18v-päätin hakkauttaa mustetta ihoon.Molempiin käsivarsiin,silloin niin upeat tribaalit.Ja makeat ne aikansa olivatkin,omasta mielestäni ”kertoivat” minusta jotain.Ja paskat.
Pari vuotta piirustusvimman jälkeen ajoin kolarin,josta sitten seurasi lisää kuvioita ihoon.Kunnes setä plastiikkakirurgi korjasi ne kuntoon.Hetken tuumailin,että onpa Ninka palapelin oloinen.Ja huono homma,kun en tykkää palapeleistä.
Tottakai pinnalla oli ilo henkiinjäämisestä.eikä niin ulkoisesta habituksesta.Ihmisen muisti on valikoiva ja lyhyt,niin äkkiä unohtui tämä eloonjäännin glooria.
Sijaan tuli hinku päästä eroon kuvista,jotka muistuttavat typerästä aikakaudesta.Koko ihminen on eri,kuin 10v sitten.
Että,oi aatteen ihmiset ja tatuoinnin jumalat-antakaa anteeksi,että poistatan osan itsestäni.Tjtn.
Ihanaa!