..Tuntuu soivan tuntemani ihmisen päässä. Tää tyyppi on menossa suoraan kohti katastrofia, eikä ymmärrä sitä itse ollenkaan. Hitto,miten raastavaa seurata sivusta.
Onneksi olen oppinut edes sen, että aikuista- tai sen paremmin nuortakaan- on turha saarnaamalla ohjata kohti suuntaa, joka MINUSTA tuntuu oikealta. Mutta ei helvetti, mikä naksahtaa päässä, kun tekee samat virheet, joista on itse muutama hetki sitten ollut täysin päinvastaista mieltä.
Jotenkin tuntuu, että ihmisillä on kaikenlaisia periaatteita vähän joka tilanteeseen, mutta omalla kohdalla sallii ”pienet”poikkeumat. Tai isommatkin. Näin yön pimeinä tunteina ( kesä, jos sitä tiettävästi olikaan, on siis tosiaan menossa kohti syksyä) tulee mieleen, että montakohan kertaa olen itse tehnyt saman, ja olenko oikeastaan vain tekopyhä ketutuksissani.
Kaaddäämn.