Yövuoroissa oppii kaikkea uutta.Etenkin kollegoistaan.Olen aina HALUNNUT ajatella olevani ennakkoluuloton tyyppi,mutta melkoinen stereotypioiden vanki olen kumminkin.
Duunikaverini on sangen mukava tyyppi.Hiukan sätky,mutta mukava.Tyypistä on saanut hieman..huithapelin kuvan,sellaisen..joka tekee kaiken vasemmalla kädellä.Yli vuosi ollaan toisemme tunnettu,mutta mitään varsinaista ”otetta” en ole tyypistä saanut.
Kunnes viime yönä.Mieletöntä ajatustenvaihtoa ja keskusteluja,joita voisi luonnehtia mielenkiintoisiksi ja syvällisiksi.Töissä oli tosiaan hiton mukavaa.
Itseäni harmitti se,että olin mielessäni jo kategorisoinut tyypin,ja aivan väärin.Osastoon,jossa voin olla oikeastaan noteeraamatta koko ihmistä.Tällainenko olen?
Juuri sitä,mitä niin kovasti tahtoisin välttää.Itsekin kun olen törmännyt ennakkoluuloihin-kuten varmaankin jokainen nuori nainen.Vaikken nuori enää olekaan.no joo.
Positiivisena puolena on mietittävä,että ainakin havaitsen itsessäni puolia,joita tulisi pyrkiä muuttamaan.kai.