Ärsyttää tämä tilanne että yleisin tunne nykyään on vitutus ja kyllästyminen tähän perkeleen elämän kulkuun koko maailmaan.
Onko tällä elämällä oikeesti merkityskin, siin juuri mun elämällä. Onko tämä jotenkin suunniteltukin tämmöiseksi?
Ja kuka saatana tämmöstä elämää haluaa edes elää kun paskaa tulee joka tuutista ja mä oon niin kyllästynyt jo sen makuun.
Kyllä, olen masentunut ja erittäin vittuuntunut tällä hetkellä.
Mulla on se ongelma nyt et mä oon hukannut syyn elää täällä, mix mun pitää olla täällä vaan kärsimässä?
Mun elämäni rakkaus jätti mut jonku hutsun takia 7kk sitten enkä vieläkään oo päässy yli siitä, pääsenkö koskaan? Kykenenkö ikinä rakastamaan ketään niin kuin exääni, en tuu ainakaan uskaltamaan, mut on niin lytätty, murskattu et ihmisarvoni tuntuu roskalta. Oonko mä tehnyt sitten jotain että oon ansainnu kaiken tämän paskan, kaiken mitä mun elämässä on tapahtunut?
Tää on se kamalin tunne, oot yksin ja ystävät jotka olivat joskus ympärilläni niin häipyvät pikku hiljaa ympäriltäni, hiljaa mykistyneinä ne menee ohi eivätkä enää pidä yhteyttä. Mua ei oo enää olemassa muille, oon niin ku ilmaa tai jos joku mut huomaa nii äkkiä karkuun. Kun tietäisi tarkalleen mikä mussa oikein on et mua voi kohdella näin paskamaisesti? Oon vihainen itselleni, mix mä oon tämmönen? Ja että joskus jopa eksyin ajattelemaan että en olekaan niin oksettava et joku voisi oikeasti välittääkin minusta, mä oon niin saatanan tyhmä! Ihmiset ei ajattele muuta kuin ihteensä et tärkeintä on että itellä on kaikki just tiptop mut jos hyötyy toisesta ihmisestä niin ollaan hetken mukavia toisille ja hymyillään mut heti ku oot saanu sen mitä tarvitsitkin nii nakkaa mut sitten roskikseeen, jooko? niin ku tähänki mennessä kaikki on mulle tehnyt.
Mulle tullaan sanomaan et kyllä mä selviän mut mix vielä 7kk jälkeenki mulla on paska olo? Ja että sillä ja sillä ihmisellä oli vaan huono päivä et älä ota ihtees, mut miten ihmeessä en ottais ihtees ku mä oon aiheena jos haukutaan :/ Mix mä en sitä oikeeta löydä joka välittää musta tämmösenä ku mä oikeesti oon ja pysyy mun vierellä loppuun asti eikä häivy kun kaunis nainen menee ohi. Musta on tieten tullu vainoharhane mut tuntuu et kaveritki rupee kaikkoamaan mua, puhumaan paskaa selän takana eivätkä enää pidä yhteyttä, häipyvät pikku hiljaa ja jättävät mut sinne menneisyyteen..
Haluaisin vaan niin nauttia elämästä ja tuntea kuinka joku rakastaa mua tai mä toista, eikä kaikki mitä sä teet tuntuisi väkipakolta. Haluan kiinnostuksen takaisin tähän elämään!
