Se sano, että oon itsekäs enkä näe itseäni pidemmälle. Sit se kuitenkin sano,että en ole tyhmä ja kohta se vihaa mua jos en lopeta tätä jankkaamista. Ja sit se sano vielä, että mä en panosta siihen tarpeeks, että mulla tais jopa olla likaset vaatteet kuin nähtiin. Mua loukkas sen puheet. Se tietää varsin hyvin millanen se päivä oli. Mä olin töissä 12 tuntii, ehdin kääntyy himas ja sit suoraan stadiin näkee sitä. En tietenkään ollut parhaimmillani tai kauneimillani. On vaan rumaa sanoa jotain noin hedelmätöntä. Joo vaadin selitystä, mutta toi oli vaan ja pelkästään täysin mauton selitys.
Ja se seuraava päivä.. agh en halua ees puhua siitä. Se kaikki kaunis asia mitä siinäkin päivässä oli heitettiin roskiin kun se sano et siinäkin oli paljon vikaa.
Ja sitten se toteaa et sen oma elämäntyyli tappelee mun elämää vastaan.
Sit se sanoo, että oon vitun sekasin. Ja että jos se sanoisi, että sillä on paha mieli kun mullakin on niin flippaisin. Joo, olisi varmaan tosi väärin sanoa toiselle et hei mä välitän siltä miltä susta tuntuu.
Hitto. No ei pygee muuta kuin selvittää omaa päätä kun ei täs muukaan jeesi.