Mä olen aivan vitun vihainen ja kilareissa duunissa. Mä en käsitä että eikö jo riitä tää jono. Koko tää vuos tässä paskalohkossa on ollut jonoa. Samoista asioista soittaa samat asiakkaat kun ei asioita saada kuntoon. Tai arvatkaa mikä on yleisin soiton syy? ”Mä tein internetissä tollasen muutoksen, mä aloin epäilee meniks se läpi tai meniks se oikein, voisitko tarkistaa?”. Eikö se koko vittu netin idea ole se juuri, että linjoille ei tulos ruuhkaa eikä niin, että ne kusipäät tuplaa meijän duunit tekemällä nettiin muutoksia ja soittelemalla niistä perään. Eikö ne vitun aivokääpiöt tajua, että se nettiin tehty muutos käsitellään manuaalisesti aivan yhtä lailla samalla tavalla kuin linjaan tulleet puhelut? Ihan uskomattoman kusipää idiootteja.
Töitä takana 5 tuntia, joista 1 tunti taukoilua eli töitä 4 tuntii ja puheluit 50 kappaletta, en ees oo ollut ahkerana tänään. Olis irronnut 70 puheluu jos olisin yrittänyt enemmän. Jengi vaan lusmuu täällä ja vuoden vaihteessa ne vähensi meitä suurella kädellä, olipa järkee siinäkin touhussa.
Kuuntelen Evanescencen Forgivemietä ja yritän niellä kyyneleet kun tää biisi tuo mieleen Teemun.
Ei osaa arvostaa, ennen kuin menettää. Ei se kyl niinkään mennyt, olen vaan jollain tavalla täysin lapsi osaakseeni näyttää välittämistä ja rakkautta tarpeeksi hyvin, ainaskin niin se sano mulle.
Onneksi mulla on kahdet kahvitreffit sovittu täksi viikoksi.
Huomenna keskiviikkona nään veljen tyttöystävän Jeminan, se sano että sillä on suuri suru, reppana.
Torstaina näen Teresa-sekin sanoi että sillä on ikäviä juttuja kerrottavan.
En ole siis ainoa jolla ei mene tällä hetkellä hyvin. Suru Teemusta on saanut mun auvot sumentumaan ja huomaan olleeni itsekäs myös ystäviäni kohtaan kun en ole osannut muuta tehdä kuin piiloutua kotiin itkemään yhä uudestaan Teemu tai ikävöimään Teemua tai lukemaan läpi Teemun lähettämiä sähköposteja tai tekstareita, yhä uudelleen ja uudelleen. Mutta nyt yritän tsemppaa kun ystävät tarvii.