Moikka!
Aamu ei ollut niin mukava kun olin viskonnu herätyskello johonkin sängyn alle unissani kun se oli soinut, mutta pääsin töihin,sitten suoran solariumiin ja sen jälkeen kaupan kautta kotiin. Nyt olis tarkotus tehdä tässä vähän ruokaa, siivoilla ja sitten lähtee pesee sitä autoo.
Mä kirjoitin eilen mun kaikille ystävilleni,että miltä musta tuntui se lahjajuttu, ne on melkein kaikki vastannut jotain mulle. Lohdullista, jotkut vähemmän lohdullista. En tiedä, ollaan lauantaina menossa yhdessä nautiskelemaan kauniista illasta Helsinkiin.
Jos joku sanoo, että mä soitan sulle, niin saako sille soittaa jos se ei soita? AGH!
Mä yritän täyttää sitä aukkoa mikä mulla on nyt sydämessäni asioilla jotka ei oikeesti merkkaa mulle mitään, kuten meuhkaaminen täällä ja kauhee pohdiskelu ja sali. Yritän pitää itteni liikkeellä, että en pysähtyisi ja itkisi. Pelkään pysähtyä, en halua et ne tunteet saa vallan. Sit just se, että mulla tää henkinen hyvinvointi on aivan liian kiinni tossa fyysisessä hyvinvoinnissa, että en halua voida huonosti joten yritän suojella itseäni.
Mä en tiedä mitä maailma oli ennen sitä kun näin sen viimeksi, mutta se on ollut aivan kauheaa sen jälkeen kun en ole nähnyt sitä.
Susan