Mä en malta odottaa kolmatta liskojen yötä, jippii! Ei tässä ole mitään järkeä. Olisin halunnut töihin, tuntuu ihan turhalta sairastua kolmannen kerran kuukauden sisällä ja kolmas kerta toden sanoo; tällä kertaa siis pahiten.
En kykene tekee mitään, haappuilen täältä keittiöön ihan avuttomana juomaan lasin vettä, ei jalat tottele eikä kädet ja pää tuntuu raskaalta. Nyt meen vetää lisää tabuja naamaan.
Tässä päivässä ei juurikaan ole ollut mitään hyvää, sain kuulla kunniani. Tiesin sen jo osittain itekin mutta se mitä kuulin, ne pikku mausteet satutti mua. En kai osannut muutakaan odottaa. Olo on kieltämättä suhteellisen poikki/puhki. En haluaisi, siksi mun täytyy nyt tsemppaa.
S