Hyvää iltaa,
Vihdoin kotona, tää viikonloppu hurahti. Eilen olin töissä, meni ihan jees ja siitä sitten menin äidille ja sit yheksän maissa raahauduin kotiin kun piti nähä Daniel. Daniel on mun paras ystävä, nähään melkein joka päivä paitsi nyt ei olla nähty pariin viikkoon. Meijän piti eilen pitää ihan kahvittelu-ilta mutta suunnitelmat muuttui kun Danielin sisko ja kaverit kutsu meijät keskustaan niitten kanssa. Sovittiin Danielin kans et mennään yhille niitten kans.
Tulin kauhees kiirees kotiin vaihtaa vaatteita jne.Kun pääsin Danielille 22 jälkeen niin ne muut jumitti jossain Espoossa eikä määränpäätä osattu päättää. Kamppiin meinattiin yhille ennen kuin muut paitsi me kaks jatkais baariin. Mut lopulta kävi niin, että ne ehti stadiin ennen meitä ja päätti mennä ihan yökerhoon.
Lähettiin Danielin autolla molemmat selvänä perässä ja pian huomattiinkin, että jonotetaan samaan yökerhoon. Olin aika hermona, koska en ollut varautunut siihen ja ei huvittanut oikeen. Kun päästiin sisälle niin löydettiin muut, hyvää musiikkia soi ja otettiin yhet siiderit. Muut innostu vaan enemmän tanssimisesta ja halus ravata ympäri yökerhoo mut mua ei napannut. Mä toivoin siinä vaiheessa olevani kotona peiton alla, väsytti. No jotenkin me sitten vaan jäätiin sinne ja lopulta 2.30 päätettiin lähtee. Danielin sisko ja sen mies lähti samalla kyydillä, ainoo vaan et sen miehellä oli aikas kauhee olo niin sitä piti sit yrittää vähän jeesailla.
Kun päästiin Danielille kello oli jo 3.30 ja syötiin siin jotain ennen kuin lähin nukkuu kotiin. Aamulla heräsin vasta kello 12 ja sit huomasinkin, että kello läheni 15 ja piti lähtee kasvohoitoon. Sinne mentiin mutsin kanssa, meni melkein koko ilta sielllä, sitten vielä Danielin äidille kyläilee. Kaheksan aikaan heitin mutsin kotiin ja päätin suosiolla tulla kotiin, en ollut ollut kotona melkein koko viikonloppuna. Nyt laitoin pyykkii pesuun ja keitän keittoa täällä huomiseks töihin lämmittäen samalla sämpylöitä uunissa.
Olo on aika uupunut, Danielia oli tosin kiva nähä, tuntui et pääs taas vähän tähän maailmaan käsiks kun viime aikoina oon leijaillut jossain omissa maailmoissa. On edelleen ikävä Teemua, ikävä on kylläkin muuttanut muotoaan, en tiedä, tauko, tekeekö tää hyvää kellekkään, ainaskin huomaan itte rauhottuneeni.
Huomenna on lyhyt työpäivä, meen sen jälken salille, ehkä solkkuun pitkästä aikaa. Luulin olevani rikas mut olin uhohtanut yhen hinnakkaan menon mihin menee kaikki rahat, noh ei se mitään kuhan kaikki perusjutut on hoidettuna.
Mä en tiedä muuta ensi viikosta kuin, että tiedossa on 7 päivää töitä putkeen ja salia joukkoon. Vasta 13.3 tienoilla pystyn huokasemaan helpotuksesta, odottelen sitä.
Laura ei pystynyt tuomaan lahjaa, okei.. Ja mun puhelin jäi mutsin taskuun, en voinut enää hakee sitä kun tajusin sen äsken ja niitten ovet on kiinni. No joo ei voi mittään.
Susan