Mä oon jotenki tullut siihen tulokseen että edes monen vuoden kaveeraus ei välttämättä tee jostain ihmisistä ystäviä. Jossain vaiheessa sitä viel luulee, että hei nyt ollaa ystäviä kun ollaan näin läheisiä mutta herää pian vaalenpunaisista unelmistaan tähän todellisuuteen.
Valitettavan moni ajattelee omaa persettään pelkästään nykyään ja sellasista ihmisistä ei kannata välittää. En mäkään välitä enää, päätän sen nyt. Joudun niin paljon kattoo sellasta sietämätöntä kakkaa että itteenikin oiken säälittää. Olen yrittänyt näyttää ja selittää ja kertoa, että jotain asioita ei voi tehdä toiselle, se on törkeää mut ei kun uudestaan vaan. Oon vaan liian kiltti.
Huomenna on synttärit kahdella tytöllä, ne on mun kavereita. Huomenna on myös mun pikkuveljen kakkukahvit. Joten mietin tänään, että voi itku kun tulee kauhee säätäminen ehtii molempiin, että tekis mieli skippaa ne kavereiden synttärit. Ai miksi?Koska A) ne ei arvosta et meen paikalle B) sinne tulee tuhat muuta sellasta ihmistä joita en jaksa kattoo C) mulla on luultavasti koko sen ajan siellä uncomfortable fiilis taas.
Mutta mun on mentävä, en mä vaan osaa silleen jättää menemättä. Ja siis tän vuoksi oon metsästänyt tänään lahjoja ihmisille jotka heittää ne varmaan huomenna roskiin ja olen menossa ns. juhliin vaikka ei tippaakaan kiinnostaisi. En tiiä mitä muutamaan voin tehdä.
Ainiin ja sit kun kyselin tänään, että mikä on tää lahjapolitiikka kun tiedän et muut on panostamassa yhteislahjaan, arvaa vastasiko se yhteyslahjan ostaja mulle? EI. Siitä on nyt, 10 tuntia kun oon koodannut sille ja se kuuluu viel mun todella tärkeisiin ystäviin, niin ainakin luulin mutta sen viime aikainen kylmä ja välinpitämätön käytös on osottanut jotain muuta. Joten mä säästän kiroiluni mutta tiedätte varmaan miten ihmisistä tulee katkeroituneita kusipäitä pikku hiljaa, sen takia koska muutkin on.
Susan