olin eilen kahvideitillä.
Jeps, kaverin kaveri.
Viskipäissäni totesin kaverille, että onko sulle täyspäistä miestä tiedossa, josta vois sulhasta kuvitella?
Niin ne teksitiviestit lähti ja äänikin oli miellyttävä.
Mitä mieheltä haluan, oli yksi kysymyksistä??
Ahkera, lempeä, hyvät hermot, viriili, vastasin.
(tosi itsekästä, Mua kohtaan kaikki yllä olevat..)
Mistä helvetistä itseasiassa voisi maalata kuvan miehestä, jonka KUVITTELISI sopivan itselleen.
Ihminen itsessään on niin monisyinen olento, että miten niitä piirteitä voisi laittaa järjestykseen, kuvata vain muutamalla sanalla. Se on aikamoista miehen aliarvioimista.
Luotettava taitaa olla ykkösennä ”tilastoissa”, mutta jos se onkin sitten järjettömän mustasukkainen?
Huumorintajuinen, mutta kostonhimoinen??
vaatimukset sulhasen suhteen kaventuneet, jos edes tulisi toimeen. Osaisi pukea itse..
Se on suurta tasapainottelua kahden luonteen välillä, sekä tasapainottelua hyvien ja huonojen puolien välillä.
Mutta helvetti, kai sitä pitäisi itsekkin tietää, mitä haluaisi.. Seksiä, seuraa, oikeeta sulhasta, ystävää??
Puh, nauroin ääneen vilpittömästi eilen pitkään aikaan.
Hänellä viehättävä toispuoleinen hymykuoppa.
Pitäisikö sen taianomaisen tunteen tulla heti, vai ottaa aikaa ja katsoa toiset treffit?
Koska luotettava ja ahkera ei vielä riitä minulle.