..iltavuoro. Päätin , että nukun ainakin kahteen.
Hah, aurinko paistoi aamulla aikaisin ja heräsin siihen. (en ole vieläkään saanut remontin jälkeen asennettua verhoja..)Parvekkeelta nuuhkaistuna, ilma oli kuin luotu reippailuun.
Villasukat jalkaan , pesä sänkyyn ja kirja käteen.
Kirjoja on joka paikassa. Ihmettelin, missä hiton välissä olen kaikki ehtinyt roudata himaan, saati sitten aikaa kun kirjakaupoissa ravannut.
Vieläpä muutamasta kirjasta kaksi painosta?
Olen omistushaluinen kirjoistani. Lainaan mieluusti, mutta olen mustasukkainen, jos laina-aika venyy.
Perusluonteeltani olen naivi ja uskon ihmisen rehellisyyteen, mutta kerta toisensa jälkeen joudun pettymään. Onko se muistamattomuutta vai välinpitämättömyttä, kun ei ei muista/jaksa/välitä palauttaa kirjoja??
Cd lainaus kaverille on loppunut jo vuosia sitten, niitäkin yli 500..
Montakohan maailmalla?
Paitsi että osa hankinnoista odottavat tulevaa aikaa…
Luen tämän sitten joskus.. Kuuntelen paremmalla ajalla..
Mitä helvetin tulevaisuudessa elämistä se oiken on?!
Missä toisessa ulottuvuudessa oikein elän?
Mihin hukkaan tämän päivän toinen toisensa jälkeen?
Ihan kuin huijaisin itseltäni päiviä, yrittämällä ”säästää”(!) niitä tulevaan aikaan…
Jessus!!
H
ps. Se oli suomalaisen naisen oma Harlekiini, Kaari Utriota.
Eka kirjani häneltä, Helsinki kuvaus uskomattoman upea 1830-l
Muuten juoni, kuten sanottu, Harlekiiniä!
Sekin vielä….