Unelma sunnuntai, nukuin kahteentoista!!
Yölliset jatkot yläkerrassa eivät edes herättäneet mitään kiukunpuuskia, kieputin itseni tuplapeiton sisään, että vain nenänpää näkyi.
hesari, aamiainen – litra kahvia, munakokkelia ja paahtoleipää – ja upea auringon paiste.
Kaipasin niin seuraa, että raivostutti.
Kolme vuotta sinkkuna, enkä haluisi edes katsella välttämättä ketään pöydän toisella puolella, silti puhelutti ja mietitytti, olisi ollut kovasti asiaa jollekulle.
Ratkaisin asian, menin peiton alle, pidin itseäni hyvänä ja nukahdin.
Miten pahasti voi joutua koukkuun tähän nettailuun, kaverin/rakastajan/ystävän/puolison etsintään?
Hakeeko sitä tosissaan vai koukuttaa itsensä mielummin hakemiseen, kolkutteluun, tutkimiseen?
Huomasin, että halusin niin avata koneen, ja uppoutua ja matchata ja tutkia.. Diipadaapa.
Miten vanhanaikaisesti, kavereiden järjestämät sokkotreffit?
Pirauttasi puolitutulle, ja kutsuisi kahville..hehhe, siis kahville mielummin muualle, kukaties?
En ole vieläkään valmis iskemään itseäni suurennuslasin alle, toisten tarkkailtavaksi.
Hidasta pehmitystä, sohva kutsuu!