Etsin tänään jotain turhanpäiväistä koneeltani löytäen vahingossa lyhyen kuvauksen elämästä – kuvauksen paremmalta ajalta. Olin jo kokonaan unohtanut tämän. Lienee parempi, etten tutki kovalevyn kätköjä enempää…
Herään hetki ennen sinua. Aurinko kuultaa verhojen läpi. Peitto on paennut hikisen yön tieltä.
Ihailen vartalosi ääriviivoja ja vahvistan ne uudestaan sormellani piirtäen.
Suutelen niskaasi ja kuiskaan, ”huomenta rakas”.