Varoitus! Tässä kirjoituksessa ei ole sisältöä. Kirjoitan tämän siksi, että eräs ihana ja mukava tyyppi kehoitti minua päivittämään blogiani, jotta siinä olisi jotain lukemista. Toki voin tuollaisen pyynnön toteuttaa. Sisältöä mulla vaan syntyy yleensä silloin jos vituttaa suunnattomasti tai olen surullinen tai kaihoisa. Nyt en ole mitään edellisistä. Itse asiassa, tämä on ollut oikein hyvä päivä. No, ilta on vielä nuori…siitä voi tulla jopa parempi.
Minua pyydettiin myös kertomaan, että muistoni menneisyydestä, viimeisimmälle tyttöystävälleni, tai ainakin viimeisimmästä tyttöystävästäni, kirjoittama teksinpätkä on jo ainakin kaksi vuotta vanha. Muistan vieläkin hyvin vastaavat hetket, mutta ne muistot eivät enää dominoi mieltäni. Ihan hyvä sinänsä, kun naiset harvemmin pitävät siitä, että eksä pyörii mielessä. No, joskus elämässään törmää niin kerta kaikkiaan upeisiin ihmisiin, että olisi syntiä unohtaa nämä vaikka elämä eri raiteille heittäisikin. Joten jokaiselle varoituksena, jos on kerran sydämeeni päässyt, ei sieltä ulos helpolla heitetä. Se kannattaa uudenkin nurkanvaltaajan hyväksyä jos mielii onnistua tavoitteessaan. Jokaisella on ollut elämä myös ennen sitä seuraavaa ihmistä – jopa minulla.
Ja joo, nyt ennen kuin joku ymmärtää tämän viestin väärin, en mielestäni kenenkään kanssa seurustele. Jos joku on eri mieltä, ole hyvä ja ota yhteyttä.
Paljon saa tikustakin asiaa, vaikkei mitään mielestään olekaan kerrottavana. Tajunnan virtaa. Nyt loppui akku. Ei enää koskaan ennen seuraavaa kertaa. Stop.
