Kuluneella viikolla järjestettiin Finnish Game Awards -gaala. Tällaiset tapahtumat ovat aina vähän mitä ovat, ja tapahtumaa oli aika vaikea katsella ilman tiettyä myötähäpeän tunnetta. En tiedä, kannattaako näitä nimenomaisia kekkereitä sinänsä nostaa jonkinlaiseen erityisen kamalaan kategoriaan, sillä en ole täysin vakuuttunut siitä, että on mahdollista järjestää mitään tällaista keskinäisen kehun kerhoa ilman, että vaivautuisin. Oscar-gaala on isompi, muhkeampi ja sujuvampi, ja sekin saa minut tuntemaan itseni lähinnä kiusaantuneeksi.
Tänä vuonna gaala järjestettiin merkittävästi aiempaa tiukemmassa muodossa. Yksi syy tälle on varmasti se, että nyt gaala lähetettiin televisiossa, joten aikataulun oli syytä olla rivakampi. Aiempaa korkeampi profiili näkyi myös selvästi siinä, miten tapahtuma esitettiin: kohdeyleisönä eivät selvästikään olleet mitkään hardcore-pelaajat, vaan tarkoitus oli myös toimia eräänlaisena pelialan suurlähettiläänä ns. harmaiden massojen pariin. Pelejä pelataan toki paljon, mutta luulen, että harrastajaporukoiden ulkopuolella käsitys siitä, mitä pelit pitävät sisällään, tai minkälaiset ihmiset niitä pelaavat, tai [i]miksi[/i], on vieläkin aika hatara.
Uskon, että yksi merkittävä syy tälle on yksinkertaisesti se, että perinteisesti monet aktiiviharrastajat ovat tehneet parhaansa pitääkseen menon eräänlaisena salatieteenä, jota varjellaan mustasukkaisesti tyhmien ulkopuolisten katseelta. Asiaa ei varsinaisesti helpota se, että myös pelejä tekevät ja myyvät tahot ovat usein tyytyneet siihen, että tuodaan ne pelit sinne hyllylle, mutta niistä ei varsinaisesti puhuta — paitsi tietenkin silloin, kun joku pillastuu julkisuudessa siitä, että jossain pelissä on jotain hirveän kamalaa.
Liioittelen tietenkin, mutta tällaiset tapahtumat, joita katsomalla ne asiaan perehtymättömät vanhemmat saavat oikeasti vähän perspektiiviä asioihin voivat olla vain eduksi. Rautalankaahan tuolla väännettiin aika kovasti — ei tarvitse olla mikään supernero tajutakseen, että koko tapahtumassa oli selkeä agenda: ei tietenkään ole sattumaa, että kerrotaan, kuinka paljon suomalainen peliala tuo maahan rahaa ulkomailta, tai että vain 5% kaikista peleistä on varustettu K-18-lätkällä, tai että Kummit Ry. sai 12 000 euron shekin, jolla hankitaan hoitolaitteita Lastenklinikan toimipisteisiin. Puhdasta peeärräähän se on, mutta mielestäni aika hyvää ja erittäin perusteltua sellaista. Siihen rinnastettuna se, että Fintelligens tai Putous-hahmot saattavat jättää jotkut aika kylmäksi on oikeastaan aika epäoleellista.
Palkintoja tapahtumassa jaettiin seuraavasti:
Vuoden lastenpeli: [i]New Super Mario Bros. Wii[/i]
Vuoden urheilupeli: [i]Forza Motorsport 3[/i]
Vuoden yhteisöllinen peli: [i]Buzz! Visailun Maailma[/i]
Vuoden liikuntapeli: [i]Wii Sports Resort[/i]
Vuoden kotimainen peli: [i]Trials HD[/i]
Vuoden toimintapeli: [i]Uncharted 2: Among Thieves[/i]
Vuoden innovaatio: [i]Wii MotionPlus & Sports Resort[/i]
Vuoden musiikkipeli: [i]Guitar Hero Metallica[/i]
Vuoden pelimies: [i]Kari Hietalahti[/i]
Peliluola-palkinto: [i]Pelaaja-lehden päätoimittaja Thomas Puha[/i]
Vuoden peli: [i]Call of Duty: Modern Warfare 2[/i]
FIGMA-gaalan lähetyksen voi käydä tsekkaamassa [url=http://areena.yle.fi/ohjelma/b58e97d4562113da7ed483d1ca092208]Ylen Areenalta[/url].