Nyt voin viralliseti sanoa olevani osa sitä naisporukkaa cityssä, joka purkaa itseään avautumalla ja mollaamalla eksiään netissä.
Olen säälittävä.
Sentään myönnän sen. *räkänaurua, pari köhäisyä väliin*
Kyllä ihaniakin asioita muistaa. hymyn, tanssin, laulun, kosketuksen, kauheat räkänaurut tyhmistä asioista, sen kun töistä tuli oli ruoka valmiina, syvälliset puheet, kävely retket etc.
Niin paljon hyvää.
Elämä jatkuu.