Jazmine Sullivan – Holding you down taustalla ja olo kuin moukaroidulla lihanpalasella.
Menin sitten mokaamaan käytännön tentin. Vuoden emämunaus. Reputus niin, että oikein tuntuu.
Ketä tällä kertaa syyttäisi? Vuorovesiä?.. Sitä, että jouduin odottelemaan niin kuan ja paniikki kasvoi? Tenttipariani, jonka ensimmäisen suorituksen (Lue sähläämisen. Luoja sitä kaularangan kanssa sähläämistä!!) jälkeen nappasin itselleni valtavan epävarmuuden/tutinan ja höpöttämisen jalon lahjan. Tai tietystihän oli perjantai 13. päivä! HA! Siinä se syy oli!!
Jospa vaikka tällä kertaa katsoisin peiliin ja ihan rauhassa osottaisin itseäni.
*mulkaisee peiliin ja läpsii itseään kasvoille, sekä huutaa itsellensä*
1. Cuneiformet EIVÄT ole osa ylä- tai alanilkkaniveltä! joten älä niihin näytä tekniikoita, kun niitä ei pyydetty..
2.Näytä vain tekniikat joita on opetettu. (Eli ei Lumballrollia lyhyellä vipuvarrella, jonka Belgialaiset opettivat vaan se pitkän vipuvarren barbaarinen versio..)
3. Ja saa se helvetin manipulaatio läpi jos indikaatiokin löytyy!
Varsinainen maanrakoon lyöminen. Kirsikka stressivuoren päälle, joka purkautui sitten varsin emotionaalisesti. (Muuten ihan uutta tälle tytölle. Koulussa pisaroiden vääntäminen. Ei luoja… Ainakin voi tuon reaktion, nestekierron ongelmien-> Pohkeet ja jumalattoman suussa olevan aftan perusteella sanoa olevansa ressaantunut. HA!)
Aurinkolasit silmillä duuniin mentäessä olivat välttämättömät. Sarvi otsassa ulottui myymälän toisen puoleen.
Lopulta iltaa kohden alkoi olo paranemaan. Suomi – Venäjä matsihan oli odottamisen arvoinen ja pilke silmäkulmassa nousi taas pinnalle illan viimeisten asiakkaiden joukossa ilmestyneen kundin muodossa.
Sitten matsia katsomaan vanhempien kantikseen.
Aivan mahtavaa kun minä siinä olin vain pokkana ”Kyl tää tästä, ei tunnu missään”. Äiti skoolasi tyytyväisesti hymyillen asenteelleni. Isihän nappasi vain kainaloon ja useamma kerran illan aikana muistutti, ettei aina kaikki mene nappiin. Ratkaisu piilee siinä minkä asenteen vastainkäymisiä kohtaan ottaa.
Legendaarinen finaali katsottavana sunnuntaina, miljoona tehtävää kouluun, monta tenttiä, töitä, lisää tehtäviä ja lisää paniikkia…
Voi luoja.
Tuntuu vain pahalta, kun ei käytännön tentistä päässyt läpi kerralla (Mutta parempi niin, sillä alle 3 arvosanaa en hyväksy.), kun muutenkin tentit yleisesti ottan tuntuvat välillä tappelulta ja kirjallisten töiden tuottaminen…. *Huokaus* Lisää siihen eri aallonpituuksilla liikkuminen osan opiskelijaporukan kanssa.
Sitä välillä kyseenalaistaa onko hyvä yhtään missään mitä tekee. On hyvä tiedostaa heikkoutensa ja vahvuutensa, mutta tällä hetkellä tuntuu vahvuuksienkin olevan välillä kadoksissa.
No se ainakin olen varma, että olen hyvä suustani, omatoiminen, kaavoihin kangistumaton ja käsiini/palpaatiooni luotan kuin vuoreen, ….vaikka tällä hetkellä tunnenkin itseni yksinkertaiseksi ja tyhmäksi.
Nöyryyttäminen ja maanrakoon ajaminen kuuluvat ammattilaiseksi kasvuun. Kovassa paineessa ne timantitkin hiotaan. Tätä menoa olen vain turhankin ”paineistettu” timantti ja lentelen vieläkin korkeammalla.
Mutta mitä ei tekisi unelmansa eteen?
Duuniin vamos! Ja illalla sitten johonkin ymmärtävään ja hauskan ihanaan seuraan, dansaamaan/muuta mukavaa. ..