10h työpäivät ovat kyllä yhtä itsemurhaa. Suosittelen kuitenkin kokemuksena kaikille.
Syy: opittehan arvostamaan VAIN 8h työpäiviä! *Mairea hymy*
Sitä unohti kokonaan valtakunnallisen teinien ryyppäyspäivän. Haluttaako mennä juhlimaan? Pitämään hauskaa?… Suoraan sanoen ei. Ei todellakaan!
Tänään otan rennosti aikaa itselleni. Aika vain jättää aivot narikkaan.
Matkalla kotiin törmäsin ihan hauskaan kaveriin bussissa. Tumma kaveri opiskelee hoitsuksi arcadassa ja oli varsin velmun oloinen.
Piruilua suuntaan ja toiseen. Kyselyä ja selvittelyä.
Tottahan toki aina puhun auliisti ihmisten kanssa. Sitten juttu kääntyi yhteystietojen vaihtamiseen ja ystävinä olemiseen.
Tein jälleen tapani mukaan temput ja tokaisin:
”Jos näemme toisen kerran tässä bussissa, lupaan antaa meili osoitteeni/puhelin numeroni, mutta en nyt. Ajattele tätä pienenä pelinä!”
Syyksi ilmoitin jälleen sen, että hyvinkin moni haluaa olla ystäväni 24/7 vain hetken tapaamisen jälkeen.
Tytön on pidettävä puolensa.
Kundi naureskelikin kiireisyydelleni ja avoimen utelias.
Toki viimeisimmän kommenttini jälkeen muuttui hiljaisemmaksi ja ”harmaammaksi”.
Mahtava tapaus kuitenkin.
——–
”What if…” ja ”jossittelu” ovat out.
Turhaan murehtii mitä voisi tapahtua/olisi voinnut tapahtua, kun yksinkertaisesti vain eläisi hetkessä ja nauttisi olostaan.
Pieni pelailu ja kisailu, sekä spontaanius lisäävät maustetta elämään.
Minun kanssani ei ainakaan tule koskaan olemaan tylsää. Niin hyvässä kuin pahassakaan.
——–
Ihmetyttää joidenkin ihmisten kova tarve oppia tuntemaan minut päästä jalkoihin.
Kaikkein hauskinta tässä on, että taktiikka on aina samankaltainen ja samantyylinen. kuin yksi ihminen olisi tuon kaiken tiedonhalun takana.
Jälleen rakentelen salaliittoteorioitani, kun yksinketainen vastaus edelliselle jännälle ilmiölle on ihmisten laumakäyttäytyminen ja opitut maneerit.
Siis nuggumaan..