Maanantain riemuja

Päivähän alkoi loistavasti.

Pesin hampaat ja kasvot. Laittaiduin, sekä join kupin kahvia. Piba päähän, popot jalkaan ja vilkaisu reittioppaaseen, sekä herääminen todellisuuteen siitä, että kello oli tunnin edellä…

Jep. Myöhästyin sitten uusintakokeesta.

*hysteeristä kikatusta pöytää vasten*

Jos minä en sählää, pitää maailma sähläämisestäni huolen! Iphoneni uskoi kovasti talviaikaan ja vasta ohjelmistopäivityksellä tuli jälleen yhteistyö kykyiseksi.

On se tekniikka jännää ja jännemmäksi muuttuu! Ihmisen mieltä ja kehoa on helpompi hallita kuin päivittää koneita! *mulkaisee pahasti macbookkiaan ja heristää nyrkkiään iphonelleen*

Kyllä. Tulevaisuudessa taidan käytännöllisyyden vuoksi hankkia insinöris miehen hoitamaan kodin tekniikan, puhelimeni etc. Hoidan sitten sisustamisen, feng shuin ja luomuruuan, sekä yrtit unohtamatta luonnollista lääkintää.

Uskon jonkin asteiseen kohtaloon. Asiat usein tapahtuvat syystä ja sattumankauppa on utopiaa.

Muutama tunti uusintakokeen jälkeen sainkin tiedon useamman menneen kokeeseen myöhässä täten häiriten/sähläten koko tilaisuuden virallista/hiljaista ilmapiiriä.

Tällä lukihäröllä ja keskittymiskyvyllä olisi varmasti ollut kohtalokkaat seuraukset kyseisessä tilaisuudessa. Oikein malli esimerkki psykoosista:
”Olkaa hiljaa!!! VOI JUMALAUTA… HILJAA!!!!!” ja tökkäisy kynällä vierustoverin korvaan sekä hampaiden upottaminen valvovan maisterin pohkeeseen.

——

Luultavasti pääähäni on istutettu antenni.

Päässänihän tunnetusti soi usein joku kipaile, jonka tahtiin sitten työskentelen/hyräilen ja ääri tapauksessa alan hoilottamaan sitä tuttavilleni.

Tällä kertaa heräsin seuraavaan biisiin: Jenni Vartiainen – Halvalla
Mahtava kuvaus miesmetsästykselleni!

On yö ja valvon sinun vierellä
En tahdo koskaan enää riidellä
Sua vielä vähän aikaa katselen
Olet kaunis ja yksinäinen

Nuku siinä vaan rauhassa
hei ei enää haaveilla
Keitä muita on tarjolla
En osaa arvailla ja jos heräisit sattumalta

Niin saat minut nyt halvalla, poisheittohinnalla
Saat tämän nyt helpolla, minun käytetyn sydämeni

On hyvä ettet tiedä minusta
Olen huono puhumaan myös sinusta
Vain hiuksiasi hiljaa kosketan
en rakkaudesta mitään ymmärrä

Nuku siinä vaan rauhassa
hei ei enää haaveilla
Mitä muuta on tarjolla
En osaa arvailla, voi jos heräisit sattumalta

Niin saat minut nyt halvalla, poisheittohinnalla
Saat tämän nyt helpolla, minun käytetyn sydämeni

Hei ollaan vaan aivan paikoillaan
Turha on etsiä kauempaa
Kun on hieno maailma jo tarjolla

Saat minut nyt halvalla, poisheittohinnalla
Saat tämän nyt helpolla, minun käytetyn sydämeni

Erityisesti kohta ”Hei ollaan vaan paikoillaan, on turha etsiä kauempaa, kun hieno maailma jo tarjolla..”, herätti huumorintajuni kieromman ja kyynisemmän puolen. … Voi kikkelis kokkelis ma sanoa!
——–

Katsoin sitten eilen Pranormal activity 2:n. Oli muuten aikas paranormal activity tyyppinen. Ihan ok. Säpsähtelin peiton kulma suussani useampaan otteeseen ja kaadoin naksukiponkin sitten sängylleni. Tosi fiksua pelotella itseään tietoisesti.

Mutta kaikki tunteet niin hyvät ja pahat tuntuvat 100 000 X paremmalta kuin burn outin/ syrämmen särkymisen aiheuttama tunteettomuus.

Siis pelko, kauhu, viha, rakkaus, ilo KAIKKI! Tervetuloa vaan täydellä voimalla!

Nyky ihmisen ongelmana: eläminen etäännyttävän tekniikan parissa on vieraantuminen kehostaan ja mielestään, sekä sielustaan.

Jostakin kumman syystä silloin on helppo unohtaa ymmärrys kaikkien puolien niin, valon kuin varjonkin, kauneudesta ja tärkeydestä.

Kun tätä ymmärrystä ei ole nimeksikään; mennään määrittelemään unelma kumppania, mennään tekemään sitä perhettä, mennään neuvomaan muita kuinka eletään, mennään säätämään rajoja ja oppeja normeista ja ihanteista.

Ihan sama kuin sokea ja kokematon kirurgi menee suorittamaan sydänläpän leikkausta.

Jos tuo ei ole hulluutta niin mikä sitten?
——

Tänään pääsen iltapäivästä edustamaan osteopatian opiskelijoita uusien tulevien opiskelijoiden haastateltavaksi.

Jos tällä kertaa pääsisikin synneistä puhdistavaan taloyhtiömme bastuun ja viikkoni pelastuisi…

*siirtyy sivummalle käyttämään aikaansa kaikkeen turhaan kuten musiikin kuunteluun ja dekkarin lukemiseen*