Jaapajaa.
Kyllähän nämä asiat tästä selviävät… Mä seurustelen hepun kanssa:) Tuntuu hassulta seurustella, varsinkin ihmisen kanssa jonka on tuntenut viikon. Toisaalta, miksi jarrutella kun tää tuntuu niin helvetin oikeelta. Mulla ei ole koskaan ollut tämmöstä oloa, mä ajattelen koko ajan että tää on nyt tässä. Se heppuli on mun rinnalla mun loppuelämäni.
Tuntuu vaan tosi typerältä ajatella tätä tilannetta, miettiä sitä että miltä tää ulkopuolisen mielestä näyttää. Kaiketi aika mielipuoliselta. Mun mielestä on kuitenkin pääasia että mä ja ukko ollaan onnemme kukkuloilla. Me ollaan molemmat taivaissa ja se tuntuu tosi hienolta, tuntuu että toisiamme me ollaan etsitty koko elämämme. Repesin kun tyyppi tuijotti mua ja mutisi että ”missä sä oot ollut”, nauroin ja kysyin että ”ai sun koko elämäs?”. Niinpä, mutta onneksi löydettiin toisemme nyt.
Mä en muistanutkaan että tämmösissä tilanteissa on näin epävarma. Miettii koko ajan että ei tää voi olla totta… Sekin on tosin kai ihan hyvä, osoittaa ainakin sen että tunteet ovat aitoja.
Mä mietin tyyppiä koko ajan. Taidan mennä laittamaan ruokaa jotten vaan tuijota puhelinta ja odota että se soi…