Lisää ikää, gulp:/

Tänään puhuttaessa mun tulevista synttäreistä sanoi yks duunipaikan ukoista mulle melkoinen määrä ivaa äänessään että MÄ KÄYN HYVÄÄ VAUHTIA KOLMEAKYMPPIÄ. Tuli epämääräisen mietteliäs olo. Siis hitto, mullahan on kolmekymppiä vielä…

Tänään puhuttaessa mun tulevista synttäreistä sanoi yks duunipaikan ukoista mulle melkoinen määrä ivaa äänessään että MÄ KÄYN HYVÄÄ VAUHTIA KOLMEAKYMPPIÄ. Tuli epämääräisen
mietteliäs olo. Siis hitto, mullahan on kolmekymppiä vielä aika monen vuoden päässä! Äijä sai suhteellisen murhaavan tuijotuksen ja melko teräväkielisen kommentin siitä että itse vetelee jo huomattavaa vauhtia neljääkymmentä. Ressukalla on ikää jo kaikki 31 vuotta:)Totta kuitenkin on että mä ikäännyn lauantaina. Kakskytneljä.

Tänään mietin kieltämättä tätä ikäasiaa koko illan tähän asti. Mun suunnitelmat kun oli vielä joku vuosi taaksepäin sitä luokkaa, että kaksvitosena naimisiin ja lapsia eikä se hiton prinssi sillä saakelin valkealla ratsulla suvaitse saapua mun espoolaiselle ovelle. Tai pari muutaman vuoden prinssiä on toki saapunut mutta kun tässä odotellaankin sitä, joka laittaa mun pään herttaisesti sekaisin niin että maailma tuntuu edes hetkittäin vaaleanpunaiselta.

Vietin illan kummitytön ja vanhempiensa eli ystävieni kanssa ja kieltämättä sitä suloista onnellista perhettä katsellessa tuli haikean kateellinen olo, vaikka toisaalta olenkin ihan tyytyväinen kaikesta sinkkuuden ja itsenäisyyden ajasta. Sinkkuus on tänä kesänä tuntunut yllättävän hienolta hämmentävän usein vaikka suurimman osan ajasta haaveilenkin toimivasta parisuhteesta. Hyvänä esimerkkinä kesän tempauksista voisin mainita ex tempore -matkan Savonlinnaan kaverin kanssa. Lähdettiin pyörällä ihan vaan maisemien ja prätkäilyn ihanuuden vuoksi tossa viime kuussa reissuun. Matka oli kertakaikkiaan loistava; välillä paahdettiin moottoriteitä reilusti yli kahdensadan kilsan tuntivauhdilla ja toiset pätkät taas ajettiin mutkaisia maisemareittejä pitkin rantoja, kallioita ja metsiä vaan nauttien Suomen kauniista luonnosta. Silloin vauhti ja vapaus saivat aikaan uskomattoman hienon, onnellisen tunteen.

Kaiken tämän vapaudentunteenkin jälkeen mulle mieluisin synttärilahja kuitenkin olisi se onni, että tapaisin ihmisen jonka kanssa olla yhdessä vapaa. Eihän se suhdekaan ihmistä kotiin kahlehdi vaikka usein silloin ihan mielellään jättää itse itsensä kotiin kun on joku jonka kanssa on kivaa teljetä itsensä neljän seinän sisään:)