…kun jouduinkin yöksi yllättäten töihin. Soittivat puoliltapäivin että voinko tulla kahdeksaksi, ja lupauduin siinä tapauksessa, jos anoppi pääsee hoitamaan vauvaa kun J oli yövuorossa. Pääsihän se, joten laitoin tytön ajoissa nukkumaan ja vedin pikahölkkää jään yli kylälle.
Hieman kieltämättä jännitti, ei niinkään se, kuinka anoppi lasta vahtii, vaan se, kuinka meidän dobberi suhtautuu meilä yksin olevaan vieraaseen ihmiseen.. Varsinkin kun puolustaa vauvaa henkeen ja vereen. Onneksi tuo lapsi nukkuu yöt, ei tartte sen kummemmin hoidella kunhan vaan on paikalla.
Hyvin kuitenkin sujui, mutta nyt meinaa olla väsy. Neiti ilmeisesti tulossa kipeäksi, on hieman räkäinen ja piiiitkästä aikaa heräsi aamulla itkien. Tietty heti kuuden jälkeen, ettei äiti saanut kuin nelisen tuntia nukuttua. Edellisyönä nukuin kuitenkin onneksi melkein kuus tuntia.
Saas nähdä miten menee meidän Tampereen reissu. Illalla pitäisi lähteä ajaman. Kiva yksin paahtaa yötä vasten. Jospa sitä saisi otettua päikkäri kunhan J herää..
Neiti ei oo edelleenkään syönyt kunnolla. Eilen sai sille puolipakolla ujutettua kaks lusikallista valmissosetta suuhun, mutta siihen se sitten jäikin. Nyt on porkkanat keittymässä, pakko näköjään kuljettaa omat eväät mukana. Ehkäpä ne autossa säilyy kylmälaukussa, toivotaan.
Mulla on ajatus ihan hukassa, särkee päätä.