[I]”Meneehän varmasti kaksi liha-ateriaa ja kaksi vilja-ateriaa päivässä? Ja joku välipala vielä lisäksi? Ja olethan sä nyt VARMASTI muistanut antaa ne d-vitamiinit!”[/I]
Lasten logiikka on sitten pistämätöntä. Ostin Ekalle Reimatecin vaaleanpunaisen välikausitakin, johon neiti heti suunnattomasti ihastui. Kävimme sitten takin tiimoilta taas varsin mielenkiintoisen keskustelun.
Eka: Tää on aika ihana tää mun uusi kevättakki! Onko sullakin tällainen?
Minä: Ei, ei mulla ole tuollaista.
E: Sä voit ostaa itsellesi tällaisen!
M: Ei mulla ole nyt rahaa uuteen takkiin.
E: Miksi ei?
M: Kun ei rahat vaan riitä kaikkeen. Jos mä olisin ostanut itselleni takin, niin sitten ei olisi ollut teidän vaatteisiin rahaa. Ootkos huomannut, että en mä osta itselleni vaatteita vaan teille, te niitä tarttette enemmän.
E: No, onneksi mulla on tällainen, ja sä voit sitten aina ihailla tätä mun takkia kun sulla ei ole omaa…
(Ja tämä siis oli täysin vilpittömässä hengessä todettu, Eka on sellainen kaunosielu, että siitä on ihana ihailla kaikkea ihanaa ja sievää ja kaunista, ja ajatteli sitten että mullekin tulee hyvä mieli kun näen sen ihanan kevättakin…)
Vikan 8kk lääkärineuvola oli tänään. Kaikki muuten hienosti, paitsi että poika ei kuulema kasva tarpeeksi. Strategiset 8760g ja 72,5cm. Lääkärin mielestä pojan iho on hyvä, joten ei usko allergiaa olevan. D-vitamiinit myönsin kyllä unohtaneeni useammin kuin muistaneeni, Vika on tainnut saada tipat kait puolenkymmentä kertaa ikinä…
Huomenna sitten heti aamusta labraan, tutkivat ainakin verenkuvan ja kilpirauhasarvot. Lääkäri paasasi ruoista, mutta minkäs teet kun jätkä haluaa vaan tissiä, eikä syö kiinteitä kuin lusikallisen tai kaksi per ateria. Paitsi iltapuuroa, jota vetää kevyesti sen 2½ – 3 dl. Ja kun vauhti on hurja, niin eihän se tissimaito riitä täyttämään kasvun vaatimaa energiantarvetta. Mutta uskon siihen, että söisi kyllä enemmän jos olisi nälkäinen, ruokaa kuitenkin on tarjolla.
En ajatellut vielä huolestua, Eka oli paria viikkoa vanhempana 7910g ja 71,3cm. Sitä paitsi Eka ja Vika ovat ruumiinrakenteeltaan keskenään samanlaisia, hoikkia ja pitkäjalkaisia (siis aivan kuten äitinsäkin!), ja Toka on vauvasta asti ollut ihan erilainen, korvatkin kasvaneet suoraan harteista.