Olipas rattoisa yö. Neiti heräsi puolen yön jälkeen, kiukuttelemaan. Mikään ei ollut hyvin, peitto oli väärin, vaippa rutussa, tyyny vinossa, vettä olisi pitänyt saada… Siis ihan pelkkää uhmaikäisen kiukuttelua, neidiltä joka yleensä nukkuu yöt todella hyvin ja heräilemättä.
Vietin siis tunnin lastenhuoneen lattialla, yritin pitää tyttöä hiljaisena ettei poju herää. Järkyttävä itkupotkuraivari ei vaan tahtonut loppua. Ja KESKELLÄ YÖTÄ, mitäköhän sekin oikein meinasi…?
Lisäksi oon nyt muutaman päivän kuullut näitä ”Miksi?” -kysymyksiä. ”Viehän lelut varastoon.” ”Miksi?” ”kokska me mennään nyt sisälle.” ”Miksi?” ”Koska äidillä on jo nälkä.” Tai ”Älä roiku siinä peilissä” ”Miksi?” ”Koska se voi romahtaa sun niskaan.” ”Miksi?” ”Koska äiti on laittanut sen siihen seinälle kiinni, eikä se välttämättä pysy…”
Eikös tuon miksi? -vaiheen pitänyt tulla vast myöhemmin? Neidillä ei kuintenkaan ole ikää kuin 2v2kk.. Kun ennenkään ei ole ollut hetkenkään hiljaisuutta, saati sitten nyt. Kyllä taas äitiä koetellaan.