Nyt on sitten korkattu omallakin takapihalla grillikausi. Kaveri oli tyttönsä kanssa kyläilemässä, ja mukana oli tietysti myös ”nimimuutettu-Erkki”.
Mukavaa oli, sääkin suosi. Ja kun tuo takapiha on aidattu, niin saattoi huoletta pitää ovet auki, ipanat sai leikkiä keskenään meidän [I]omalla[/I] hiekkalaatikolla. Ja syödä ihan vapaasti, mukillinen kaatunutta maitoa ei tunnu ulkona missään.
Viimeyönä näin kummallista unta. Ihminen, joka on kadonnut -ilmeisen lopullisesti- mun elämästäni, kirjautui yht’äkkiä meseen. Vaikka todellisuudessa on kait mut estänyt jo aikoja sitten. Juteltiin jonkun aikaa, ja kohta tuo ihminen jo olikin täällä meillä. Kömpi mun viereen nukkumaan, ja, noh, juttelemaan, jäi siihen yöksi ja mä hivuttauduin tietysti oikein liki. Aamulla saikin olla taas ihmeissään, kun heräili yksin…
Joku aika sitten haikailin miestä käynnistämään synnytyksen. Muutama tarjokas ilmoittautuikin (senkin perwot!) ja pari tyyppiä ehdotti että voisin kysyä Erkkiä lainaan, kun kyllähän nyt kaveri aina sen verran miestä lainaa, jeesatakseen.
Asiassa on kuitenkin pari ongelmaa. Ensinäkään, Erkki ei ollut ihan sen tyyppinen mies, jonka kanssa haluaisin harrastaa kiihkeää yhtymistä. Toisekseen, seksi synnytyksen käynnistämisessä perustuu -mekaanisen ärsytyksen lisäksi- lähinnä sperman sisältämiin hormoneihin jotka saattavat kypsyttää kohdunkaulaa, eli rojut pitäisi saada mestoille. Ja [I]kuka helvetti harrastaa seksiä paljaalla, täysin vieraan ihmisen kanssa??[/I] Mä en ainakaan uskaltaisi riskeerata sekä itseäni että vauvaa vaan sen takia, että voisi jättää kumit käyttämättä ja saada synnytyksen EHKÄ käynnistymään.
Ja koska tuota mekaanista ärsytystä, puhdasta hydrauliikkaa, voi aikaansaada itsekin mikäli mielenkiintoa riittää, taidan kuitenkin skipata kaikki city-miesten ystävälliset tarjoukset panohetkistä. Ja psyykata vauvan innostumaan maanantaisesta vyöhyketerapiasta.