Kun herää lauantaiaamuna reilusti ennen seitsemää, ehtii yhdeksään mennessä jo ruokkimaan lapset, siivoamaan oksennusta, vaihtamaan kaikkiin sänkyihin lakanat, menettämään useampaan kertaa hermonsa, imuroimaan lattiat, sekä pesemään kloritella pöytiä, lavuaareja, lattioita, valokatkaisijoita ja ovenkahvoja.
Eilen kävin Tuusulassa ostoksilla. Rahaa meni liikaa, (ostin esimerkiksi [URL=http://www.confetti.fi/WebRoot/Confetti/Shops/Confetti/471C/B3A7/64B0/B10F/760C/C0A8/071D/DC24/isopursotinsetti.jpg]tällaisen[/URL], tuon edellisen setin kaveriksi) enkä siltikään saanut hankittua kaikkea mitä tarvitsin.
Yhden aikaan lähdettiin ajelemaan kotia kohden (avaruusoliolle kiitokset kestityksestä!), ja melkein heti soi puhelin, päiväkodista soitettiin että Eka ripuloi. Kävin pikaisesti tankkaamassa, hain kaupasta ”mahatautiruokaa”, annoin vauvalle tissiä ja hain isot kotiin. Koko illan Eka oli aivan pirteä ja hyväntuulinen, touhusi ja leikki.
Iltapalalla oli Vikan vuoro. Oli syönyt paria lusikallista vaille lautasellisen puuroa, kun yökkäsi kaikki puurot syliinsä. Tissimaito kuitenkin pysyi sisällä, ja yö meni mainiosti. Mutta aamulla sama homma, kaikki syöty banaanisose palasi lautaselle. Ja taas haisee klorite. Hieman harmittaa tämä pakkosiivous, keskiviikoksi kun on sovittu siivoojan käynti, niin olin ajatellut ettei mun tartte ennen sitä tehdä kotona kuin päivittäisjutut.
[AVAUTUMINEN] Annoin kyllä päiväkodissakin palautetta, että niitä varoaikoja sairastumisen jälkeen täytyy noudattaa. Ja jos vanhemmat eivät niitä noudata, niin henkilökunnan velvollisuus on sitten vaikka käännyttää lapsi aamulla ovelta takaisin kotiinsa. Yksi poika nimittäin oksensi päiväkodissa maanantaina kun vein lapsia hoitoon, mutta oli taas jo tiistaiaamuna paikalla. Mun matematiikan mukaan siitä ei tule oireetonta vuorokautta, ja on hoitajien selitys on vaan, että ”kun vanhempien on niin hankala olla pois töistä..” Miten se voi muka kahden vanhemman perheessä olla niin helvetin hankalaa, että pitää puolikuntoinen lapsi tuoda hoitoon? Ei sitten tarvitse ihmetellä kun taudit käyvät kaikki – niin lapset kuin hoitajatkin – läpi.[/AVAUTUMINEN]
Päivä tuntuu aina kohtuuttoman pitkältä silloin, kun yöunet ovat jääneet vähiin. Nytkin, vaikkeivät lapset olekaan heräilleet, olen kuulostellut jokaista yskäisyä ja kääntymistä. Ekan ja Vikan osalta alan olla jo varovaisen toiveikas, ja Tokan sairastumista odotan kauhulla. Edellisen mahataudin jäljiltä matot ovat vielä vaatehuoneessa rullalla (ja yksi pesulassakin!) ja ämpärit ovat helposti saatavilla – Ekalla on vati valmiiksi sängyn vieressä.
Nyt tekisi mieli nostaa jalat pöydälle, korkata siideri, ja tuijottaa jotain aivot narikkaan -ohjelmaa. Ei puutu kuin siideri ja telkkari. Taidan tyytyä mukilliseen teetä ja mennä ajoissa nukkumaan. Tai ainakin heti, kunhan pesukone (seitsemäs koneellinen tänään!) pysähtyy ja saan pyykit narulle.