Mielikuvat vilisee ajatusmaailmassani, kun voisin painaa ”stop”-nappulaa, etten muistaisi… Sillä muistot tekee kipeää. Elämän kuuluu satuttaa, ei elämä ole ruusuilla tanssimista, tiedän, sillä onhan ruusuillakin piikit.
Annan musiikin virrata, vallata ajatusmaailmani, koko olemukseni, ehkä se helpottaisi, jos ”elokuva valkokankaalla” lakkaisi vihdoinkin pyörimästä… voisin hetken levähtää..
Elämä, oikeestaan se muodostuu kuvista. Olen aina rakastanut kuvia, minun maailmani se muodostuu kuvista, mutta millaisista kuvista? Enhän tahdo aina, että kuvani ovat mustavalkoisia ja surullisia, apaattisia, melankolisia… Sisimpäni kuvat.. Kun otan pensselin tänään käteeni ja edessäni on valkoinen paperi, maalaan kuvan, ulospäin tuo kuva on iloinen ja täynnä värejä. Hymyilen… Elämä on näytelmää, joka syntyy kuvista….