BLOGIJOULUKALENTERI, LUUKKU 5

PIPARKAKKUTALOT

Mitä järkeä on nähdä sen tekemiseen helkkaristi vaivaa, menettää hermot monta kertaa, polttaa sormet sulatetussa sokerissa, ja huomata, että lopputuloksessa on feng suit lievästi sanoen vinksallaan. Ihan sama olisi syödä sitten loppiaisena vaikka pahvilaatikkoa. Samalta se siinä vaiheessa kuitenkin maistuu, kuusi viikkoa pölyä ja kissankarvoja kerättyään. Pakko sitä on kuitenkin maistaa periaatteen vuoksi edes pieni tomuinen palanen vain todetakseen, että se kelpaa korkeintaan naapurinkoiralle, joka kyllä hotkaisee kissankarvaisen mökin yhtenä suupalana ja kuolee seuraavana yönä suolisolmuun, minkä kostaakseen naapurinsetä naarmuttaa avaimellaan autonkylkeen pitkän viirun, jota vakuutusyhtiö ei pykälään 567.99 vedoten suostu edes korvaamaan. Ei välttämättä kauhean paha hinta kyllä, ainakaan jos se naapurin rakki räkytti seinän takana kaikki päivät, mutta nyt taisin hiukan eksyä aiheesta… Niin. Mutta siis oikeasti, miksi vitussa näitä ei voi tehdä jostain ei syötävästä materiaalista? Vaikka sementistä.